Talvisotaa Laitilassa

105 näyttelyn päivää

Hyisen viiman puhaltaessa ja pakkasen paukkuessa ulkona yhteiskuntaopin ryhmämme vietti kaksi aamutuntiaan torstaina 4.3. talvisodassa. Taistelu oli melko nopeasti ohi, ja miestappioiltakin vältyttiin. Toisin sanoen vierailimme opettajamme Johanna Ahosen johdolla Laitilan Portissa olleessa Njet Molotoff -näyttelyssä.
Talvisotaa laitilalaisten näkökulmasta kuvanneen näyttelyn toteutuksesta vastasivat Jukka Vehmas, Mikko Paana ja Untamo Jousamaa muutamien yhteistyökumppaneiden avustuksella. Samainen työryhmä toteutti myös Untamalassa muutama vuosi sitten olleen Valkoista ja punaista -näyttelyn. Mistään kokemattomista näyttelynjärjestäjistä ei siis ollut kyse. Vehmaksen mukaan idea näyttelyn pystyttämisestä oli monien asioiden summa. Untamalassa järjestetyn esillepanon hyvän menestyksen ja palautteen innoittamina mieskolmikko oli valmis uusiin haasteisiin. Jokaisella jäsenellä on oma vahvuusalueensa: Jousamaalla laaja asekokoelma, Vehmaksella historiantuntemus ja Paanalla visuaalinen osaaminen. Kun tänä vuonna vielä vietetään talvisodan päättymisen 70-vuotispäivää, näyttely oli juuri ajankohtainen.
Njet Molotoffin toteutukseen oli selvästi panostettu, ja näyttelyrekvisiittaa riitti. Esillä oli mallinukkeja, lavastus sota-ajan asunnosta, vanhoja valokuvia, erilaisia mitaleita, vanhoja karttoja, polttopullon rekonstruktioita ja tiedot talvisodassa menehtyneistä laitilalaismiehistä. Seinille puolestaan oli ripustettu tekstitauluja, joissa kerrottiin sodan aikaisista ja sen jälkeisistä ajoista paikkakunnallamme sekä rintamalla. Tietolähteinä olivat toimineet pääasiallisesti vanhat Laitilan Sanomat.
Njet Molotoff tarjosi yllättävän paljon informaatiota, joten innokkaimmatkin sotatietäjät saivat varmasti uusia ahaa-elämyksiä. Tavallisen koululaisen tietämystä näyttely laajensi yllättävien tietoiskujensa avulla. Jukka Vehmas puolestaan toteaa näyttelynjärjestäjille yllättävää olleen sen, miten vähän talvisodasta on rintamakuvia.
Njet Molotoff oli mielestäni mielenkiintoinen näyttely, joka ei kuvannut vain taistelutantereiden tunnelmia, vaan valokeilaan pääsi myös tärkeä kotirintama. Vaikka esillepanotila oli melko pieni, olisi näyttelyn läpikotaisessa tutkimisessa saanut kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon. Onneksemme Jukka Vehmas oli paikalla kertomassa lyhyesti talvisodan ydinkohdista siten, että lukiolainenkin saattoi ymmärtää. Näyttelyntoteuttajien aidon kiinnostuksen, paneutumisen ja tekemisen ilon pystyi myös aistimaan näyttelytilassa. Jos kaikilla lukiolaisilla olisi samanlainen tekemisen into, millaisia opiskelijoita olisimmekaan!
Vehmaksen, Jousamaan ja Paanan työ ei ollut mennyt hukkaan, sillä Njet Molotoff tavoitti yli kaksituhatta kävijää! Ahkera uurastus palkittiin. Vehmaksen mukaan näyttelyssä kävi niin koululais- ja vanhainkotiryhmiä kuin ulkopaikkakuntalaisiakin. Lopullista kävijämäärää ei tarkkaan tiedetä, mutta vierailijoita olisi riittänyt vielä sadanviiden näyttelypäivän jälkeenkin. Kaikki jahkailijat eivät näet näyttelyssä ehtineet käydä.
Jukka Vehmas kertoo, ettei juuri tällä hetkellä ole suunnitteilla uusia projekteja. Hän toteaa kuitenkin kaiken olevan mahdollista. Uskonkin, että saamme myös tulevaisuudessa nauttia Njet Molotoffin kaltaisista taidonnäytteistä.
Näyttely oli oivallinen kunnianosoitus talvisotaan osallistuneille ja heidän muistoilleen: 30.11.1939–13.3.1940 välisestä ajasta käytetään Suomessa oikeutetusti nimitystä ’sataviisi kunnian päivää’. Nyt, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin, samaa aikaväliä voidaan Laitilassa kutsua yhtä oikeutetusti ’sadaksiviideksi näyttelyn päiväksi’.

Teksti: Jarmo U.