keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Tehokasta opiskelua - siinä sivussa

Joskus lukio-opiskelu on hieman tavallisesta poikkeavaa. Seuraavassa tekstissä ykkösluokkalainen Jenna kertoo omasta vauhdikkaasta harrastuksestaan ja sen vaikutuksista lukionkäyntiin.

***

Joskus koulun ja vapaa-ajan yhteensovittaminen tuntuu mahdottomalta, varsinkin jos harrastaa lajia, joka täyttää lähes kaiken vapaa-ajan ja sen lisäksi myös ajatukset niin, ettei kouluun keskittyminen ole aina helppoa.

Aloitin ratsastuksen kuusivuotiaana ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin kuulun kenttäratsastuksen junioreiden A-maajoukkueeseen ja kilpaurheilusta on muodostumassa yhä enemmän elämäntapa. Tällä hetkellä kilpailukausi on lopuillaan, mutta harjoituksia ja valmennuksia riittää lähes joka päivälle ja niiden lisäksi harjoittelen itsenäisesti. Päivästäni n. 2-4 tuntia kuluu harjoituksissa ratsastaen ja sen lisäksi treenaan myös omaa kuntoani n.1-1,5 tuntia päivittäin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Oleellista on, että suurin osa päivästäni kuluu urheilun ja hevosistani huolehtimisen parissa. Kaikki valmentautuminen tähtää ensi vuoden kilpailukauteen, jolloin tavoitteena ovat suomenmestaruus, Pohjoismaiden mestaruuskilpailut ja osallistuminen lukuisiin muihin vaativiin kilpailuihin Suomessa ja ulkomailla.


Jenna ja Jam 

Kenttäratsastus on ratsastuksen lajeista monipuolisin, vaativin, vauhdikkain ja myös vaarallisin. Kenttäkilpailu kestää kolme päivää ja sisältää kolme erilaista koetta, joista jokainen testaa ratsukon taitoja eri tavoin. Kilpailun sydän on maastokoe, jossa ylitetään kiinteitä esteitä kuten tukkeja, vesiesteitä ja muureja nopeassa vauhdissa. Kaksi muuta koetta ovat koulu- ja rataesteratsastus, joissa tärkeimpiä ominaisuuksia ovat tarkkuus ja kuuliaisuus. Kilpailu on hyvin vaativa sekä hevoselle että ratsastajalle niin fyysisesti kuin henkisestikin, sillä kyky sietää painetta testataan viimeistään viimeisessä osakokeessa, jossa yksikin virhe voi pudottaa ratsukon kauas kärkisijoista.

Näin ollen huolellinen valmistautuminen ja ahkera ja tunnollinen treenaaminen on edellytys onnistuneille suorituksille. Kun tein päätöksen panostaa kilpaurheiluun täysillä, hyväksyin myös sen asettamat rajoitteet. Eniten ne koskevat muita harrastuksia ja kavereiden tapaamista, mutta myös opiskelua. Liian usein koulu ja läksyt jäävät illan viimeisiksi ja nukkuminen houkuttaa enemmän kuin koulukirjojen kertaus. Joskus vaatii melko suurta tahdonvoimaa tarttua kirjaan ja tehdä läksyt, mutta haluan suorittaa opiskeluni hyvin ja silloin on vain tehtävä työtä senkin eteen. Kun tiedän aikatauluni, voin kuitenkin helpottaa opiskeluani monin tavoin. Kilpailu- ja valmennusmatkat ovat pitkiä ja otankin lähes jokaiselle matkalle kirjat mukaan ja käytän ”turhan” istuskeluajan hyödyllisesti. Myös lentomatkoilla aika kuluu usein opiskellen ja tavatessani vieraskielisiä ihmisiä yritän aina kasvattaa kielitaitoa puhumalla mahdollisimman paljon.

Koeviikolla ohjelmani on aivan samanlainen kuin tavallisestikin, treenit ja valmentautuminen menevät kaiken edelle, vaikka yritän rauhoittaa iltaisin aikaa lukemiselle. Mielestäni koeviikolla ei kuitenkaan voi enää opetella koko kurssia, joten ainakin yritän kuunnella tunneilla ja paikata poissaolojani opiskelmalla kotona aina kun ehdin.

Koulun ja vapaa-ajan yhteen sovittamisessa ehdottomasti tärkein on asenne. Täytyy ajatella ja uskoa, että kykenee suoriutumaan kiireisistäkin päivistä ja suhtautua positiivisesti silloinkin, kun koeviikko lähestyy, treenit eivät suju ja muutenkin väsyttää. Rakastan kilparatsastusta ja koulukin onnistuu, kun siihen suhtautuu oikein ja suunnittelee päivän niin, että opiskelukin saa paikkansa ja aikansa. Tahdon suorittaa kouluni hyvin, mutta tällä hetkellä kilpaileminen ja ratsastus menee etusijalle. Vaikka pitäisikin jaksaa panostaa kouluun yhtä paljon kuin urheiluun, joskus kuitenkin vain annan koulukirjojenkin levätä ja menen nukkumaan. Lohdutan itseäni ajattelemalla, että ainakin herään pirteänä ja olen seuraavana päivänä valmis uusiin harjoituksiin ja taas hiukan lähempänä tavoitteitani!


Yli esteiden...

Harrastuksen ja koulun yhdistämisestä kirjoitti Jenna T. 

Retkipäivä 21.10.2009

Laitilan lukion ykköset matkustivat ensimmäisenä retkipäivänään Turkuun, jossa perehdyttiin niin nykyaikaan kuin menneisyyteenkin.

Linja-autojen saavuttua Turun Kaupunginteatterin edustalle jakaannuimme kolmeen ryhmään sen mukaan, mihin museoon olimme menossa. Vaihtoehtoina olivat Turun biologinen museo, Apteekkimuseo ja Wäinö Aaltosen museo. Itse menin viimeiseksi mainittuun kohteeseen, jonka valitsemista minun ei jälkeenpäin tarvinnut lainkaan katua.


(Kuva: Markus Koljonen, Wikimedia Commons)

Taidemuseo oli koko vierailumme ajan ainoastaan meidän ja erään ala-asteryhmän käytössä. Saimme siis nauttia museon taiteellisesta tarjonnasta kaikessa rauhassa oman oppaamme johdatuksella.


Tutustuimme Marita Liulian näyttelyyn Choosing my Religion – Uskontoja jäljittämässä, joka on yksi Wäinö Aaltosen museon tämänhetkisistä näyttelyistä.    


Marita Liulia on suomalainen 52-vuotias taiteilija, joka käyttää teoksissaan hyvin erilaisia tekniikoita aina valokuvista suuriin mediateoksiin. Liulia on myös matkustellut paljon maailmalla, mikä osaltaan näkyy hänen töissään.


Choosing my Religion –näyttelyn lähtökohtana on ollut Liulian kiinnostus eri kulttuureja kohtaan sekä pyrkimys kuvata uskontoja eri näkökulmista. Uskontojen suuresta lukumäärästä johtuen näyttelyssä on keskitytty vain maailman pääuskontoihin.           




(Kuvan lähde: www.avaalehti.fi)



Näyttely onnistuu kuvaamaan uskontoja taiteilijan tavoitteiden mukaisesti. Jokaisen teoksen värimaailma ja sanoma ovat uniikkeja. Erilaiset tarkastelukeinot tulevat onnistuneesti esille, eikä mitään uskontoa halveerata tai arvostella sopimattomasti. Oppaan mukaan näyttely onkin saanut paljon kehuja ympäri maailmaa. Ainoastaan yksi teos, jossa esiintyy alaston mies, on aiheuttanut närkästystä. Opas kertoi taiteilijan kuitenkin sanoneen, ettei mies ole teoksen keskeinen aihe, vaan osa laajempaa kokonaisuutta. 


Kaiken kaikkiaan näyttely on erilaisten värien, näkemysten, kuvallisten ilmaisujen ja kokemusten juhlaa, joka avartaa maailmankatsomusta terveellä tavalla.


Museokierrosten jälkeen kaikki ykköset palasivat linja-autoihin, jotka kuljettivat meidät Suomen tunnetuimman kirkon juurelle. Viimeistään nyt oli mahdollisuus nauttia koulun eväitä.


Lyhyen ruokatauon jälkeen siirryimme Tuomiokirkon sisätiloihin. Tällä kertaa ykköset jaettiin kahteen ryhmään. Molemmilla ryhmillä oli oma oppaansa, jonka johdolla edettiin kirkossa. Kuulimme ensin yleistä tietoa Tuomiokirkon historiasta, jonka jälkeen tutustuimme tarkemmin rakennuksen yksityiskohtiin, kuten alttariin ja sivukappeleihin.       


Ihailtavaa oli, että menimmepä minkä tahansa maalauksen tai haudan luokse, oppaallamme tuntui olevan loputon määrä tietoa kyseisestä aiheesta. Helposti saattaisi luulla, ettei monia satoja vuosia vanhan rakennuksen historiasta tiedetä paljon mitään, mutta kirkonkirjat ovat osoittautuneet tarkkoine tietoineen hyviksi historianlähteiksi. Kierroksemme kiinnostavuutta lisäsivätkin sopivalla tavalla meille kerrotut yksityiskohdat esimerkiksi alttaritaulun maalaajasta ja maanalaisista hautakammioista.


Aika kului kierroksellamme nopeasti, kunnes retkipäivämme yhteinen ohjelma lähestyi jo loppuaan. Vielä oli mahdollisuus käydä Tuomiokirkon museossa katsomassa vaikka kirkonmenoissa entisaikaan käytettyjä astioita.

(Kuva: Johanna A.)


Tuomiokirkon kuuluisat kello kahdentoista lyönnit osuivat juuri sopivasti toivottamaan meille hyvästit astellessamme poispäin kirkolta. Vuorossa oli reilun tunnin verran vapaa-aikaa ennen paluuta Laitilaan. Kaikille tunnin vapaa-aika ei kuitenkaan riittänyt vaan moni ykkönen jäikin vielä Turkuun tekemään ostoksia.


Kokonaisuudessaan retkipäivä oli mukavan erilainen ja mielenkiintoinen kokemus, joka toimi ”pehmeänä laskuna” syyslomaan. Retki oli ehdottomasti hintansa väärti! 

Turussa retkeili Jarmo U.

Noudata vanhan kansan ohjeita

Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston.
Helposti saatu on helposti menetetty.
Aamu on iltaa viisaampi.
Etiäpäin, sanoi mummo lumessa.
Harjoitus tekee mestarin ja mestarikin harjoittelee.
Jokainen on oman onnensa seppä.
Kellä on maltti, sillä on valtti.
Kertaus on opintojen äiti.
Meitä on moneen junaan, osa jää jo asemalle.
Minkä nuorena oppii,sen vanhana taitaa.
Minkä iloitta oppii, sen surutta unohtaa.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Oma apu paras apu.
Tyvestä puuhun noustaan.
Vaihtelu virkistää.
Yrittänyttä ei laiteta.
Älä puhu aidanseipäästä jos tarkoitat aitaa.
Ja mikä tärkein neuvo: Ei oppi ojaan kaada.



Neuvot metsästi Wikisitaattien suomalaisista sananlaskuista Christa J.


(Kuvassa on erikoisviikon maalaustalkoiden satoa - Homer päätyi haaveilemaan oppilaskunnan huoneen seinälle.)

Kokemuksia syksyn erikoisviikolta

Seuraavat tekstit ja kuvat ovat oppilaiden kokemuksia tämän vuoden erikoisviikon kursseilta:

Englannin puhekurssi

Englannin puhekurssilla oli aika kivaa, vaikka emme puhuneet ollenkaan puhekieltä, kuten olin odottanut vaan luimme artikkeleita ja keskustelimme niistä. Ensimmäisenä päivänä meille sanottiin, ettei suomea saanut puhua ollenkaan. Meille annettiin tehtävät, jotka suoritettiin pareittain ja keskusteltiin tehtävään liittyvästä aiheesta - englanniksi tietenkin. Ensimmäisenä päivänä meiltä kysyttiin mitkä asiat meitä kiinnostavat. Joitakin vaihtoehtoja olivat taide ja kulttuuri, urheilu, muoti ja ulkomailla opiskelu ja musiikki. Niistä tulivat valituiksi musiikki, urheilu ja muoti. Ensin käsiteltiin musiikkiaihetta, jossa käytiin läpi artikkeli Michael Jacksonista. Maanantaina vuorossa oli muoti ja tiistaina aihe oli urheilu. Silloin puhuttiin jonkin verran Chelseasta ja katsottiin elokuvaa Bend It Like Beckham (Parempi kuin Beckham). Keskiviikkona pidettiin pareittain tehty esitelmä, jossa kerrottiin opiskelukavereille englanniksi jostain aiheesta.

Viittomakielen kurssi

Viittomakielen kurssilla opettelimme tukiviittomia (eli emme varsinaisesti viittomakieltä) ja viittomakieliset aakkoset. Esittelykierros tehtiin viittomalla oma nimi aakkostosta. Sitten esittelimme perheemme muille viittoen sanoilla minun (osoitetaan peukalolla itseä) perheeseeni (pidetään etusormet koukussa kiinni toisissaan ja piirretään ympyrä) kuuluu (huuliolla, joka tarkoittaa sitä, että sana ikään kuin kuiskataan, jotta sen voi lukea huulilta) veli (joka viitotaan kuin ottaisi hatun päästä kaksi kertaa, käyttämällä samaa sormiotetta kuin sanassa perhe) ja sisko (kämmen auki sormet harallaan napautetaan rintaan) ja niin edelleen.

Opettelimme myös jonkin verran tervehdyksiä ja toivotuksia kuten hyvää huomenta. Kysymyssanojakin käytiin läpi. Sitten meille jaettiin monisteet, joihin kirjoitimme kuvaukset miten mikäkin viittoma tehdään. Lisäksi saimme monisteen viittomien rakenteista. Viittomat ovat viittomakielen rakenneosia, jotka koostuvat pienemmistä osista, joihin kuuluvat käsimuoto (sormien asento viittoman aikana), paikka (tehdäänkö viittoma viittojan edessä/keholla, kasvojen edessä vai jalan luona), liike (liikkuuko sormiote viitottaessa jotenkin) ja orientaatio (missä asennossa viittoma on). Viittomakieleen kuuluu myös olennaisesti huulio, joka tarkoittaa sitä, että tavallaan kuiskaat sen mitä viitot. Lisäksi tulkintaan vaikuttavat kasvojesi ilmeet sekä pään ja vartalon liikkeet. Ei vaikuta todelliselta, jos joku kysyy mitä kuuluu tai miten menee ja viitot sinulle kuuluvan hyvää mutta ilmeesi on surullinen.

Tukiviittomia käytetään puheen tukena. Niitä käytettäessä viitotaan vain viitottavan lauseen tärkeät sanat, niin sanotut avainsanat, eikä kaikkia sanoja aivan pilkulleen. Tukiviittomat eivät ole kieli, niillä vain voi kommunikoida puheen tukena. Tukiviittomat ovat yksi yleisimmistä Suomessa käytettävistä puhetta tukevista kommunikointimenetelmistä. Myöhemmin opettelimme viittomaan kotimaisten ja viidakon eläimien nimiä sekä luontoon viittaavia sanoja. Ruoka-aineitten nimiäkin opeteltiin. Joskus pienikin väärä liike saattoi muuttaa tarkoitetun sanan toiseksi, joten piti olla tarkkana mitä viittoi, ettei viittonut omenan sijasta mummoa tai toisinpäin. Parisuhdetilanteiden viittomiakin tuli muutama, kuten naimisissa, kihloissa tai seurustelee. Adjektiiveja ja verbejä käytiin myös jonkin verran läpi.

Vaatesanoja oli kiva viittoa, koska suurin osa niistä oli loogisesti pääteltävissä. Villapaita viitottiin kuin kutoisi ja paita piirrettiin käsillä rinnuksista lantiolle. Meille annettiinkin tehtäväksi viittoa kaverille, millainen vaatetus itsellä silloin oli päällä ja minkä värisiä vaatteet olivat. Väritkin olivat kivoja viittoa, vaikka ne eivät olleetkaan yhtä loogisia kuin vaatteiden nimien viittomat.

Muutamana viimeisenä päivänä kerrattiin viittomia erilaisten pelien avulla ja käytiin yläasteen ATK-luokassa tutkimassa viittomakielen sanakirjaa ja etsimässä joitain viittomia ominpäin. ATK-luokassa ollessamme kävimme läpi myös numerot. Viimeisenä päivänä viitoimme Punahilkka-tarinan toisille. Jokainen pari sai pienen pätkän viitottavaksi. Ennen kuin erikoisviikko loppui, katsoimme myös musiikkivideon, jossa oli viittomakielen tukiviittomia taustalla.

Mielestäni erikoisviikko kannattaa järjestää vielä uudelleenkin. Se oli kivaa vaihtelua tavalliselle koulunkäynnille. Erikoisviikosta jäi ainakin minulle kiva ja opettavainen muisto. Vaikka erikoisviikosta on jo kulunut aikaa, muistan silti melko selkeästi mitä tein kyseisen viikon aikana. 

Kokemukset kirjasi muistiin Annastina R.



Kokemuksia survival-kurssilta

Otajärvellä järjestetty survival-kurssi oli minun ja viidentoista muun valinta erikoisviikolla. Kurssin ohjaajina toimivat Asko Suikkanen ja Aki Vaaraslahti.

Lähdimme lauantaina kahdeltatoista bussilla Vaimaroon. Bussi jätti meidät tielle, josta leiripaikalle oli metsiä pitkin matkaa reilut viisi kilometriä. Matkan varrella poikkesimme vierailulla Saloniemen kuttutilalla.  

Leiripaikkamme oli metsässä  Asko Suikkasen mökin takana. Kun pääsimme sinne, rakensimme ensitöiksemme kaksi laavua, joissa molemmissa nukkui kaksi ryhmää eli kahdeksan oppilasta. 

Illan ohjelmaan kuului rastityöskentelyä ryhmissä. Yhdellä rastilla piti tappaa kukko ja irrottaa siitä syötävät lihat. Tätä ei kukaan olisi halunnut tehdä vapaaehtoisesti. Tämän lisäksi rastitehtäviä olivat tunnistustehtävä, ilmakiväärillä ammunta, esineiden etsintä metsästä ja kalanperkaus. Myöhemmin illalla teimme itse perkaamistamme kaloista loimulohta ja pääsimme saunomaan.

Illan kohokohta oli, kun Askon tykillä ammuttiin survival- kurssimme kunniaksi.  Ennen tätä saimme kuulla tykin vaiheikkaasta historiasta.

”Hyvin” nukutun yön jälkeen purimme laavut ja siivosimme leiripaikan, minkä jälkeen siirryimme rantaan rinkkojemme kanssa.  Joka ryhmä teki omista rinkoistaan, pressusta, köydestä ja muutamasta riu’usta lautan, jonka kanssa yhden ryhmäläisen piti ylittää lyhyt järvitaival. Itse epäilin lautan pinnalla pysymistä, mutta yksikään lautta ei uponnut.

Tämän jälkeen edessä oli enää yksi tehtävä ennen kotimatkaa: ojan ylitys köysien varassa. Kaikki selvisivät tästä kuivina.

Paluumatka bussille oli huomattavasti lyhyempi kuin tullessa ja linja-auton luona saimme todeta, että olimme selviytyneet hengissä yöstä luonnon armoilla.
                                                        
Luonnossa selvisi Jenni A.


Kuvallisia kokemuksia


Opi ja rentoudu -kurssilla otettiin kirjaimellisesti rennosti! Opettaja Krissen mukaan välillä jopa kuorsaten.

 

 

 

 
Rentoutuneet kurssilaiset rustasivat kokemuksistaan myös runoja!



 
Ilmaisutaidon kurssilla riitti vipinää. Vierailevan opettajan johdolla kokeiltiin mm. klovneriaa. Historianluokka näyttää harvoin tällaiselta vaatevarastolta...



Maailma mediassa -kurssilla tutustuttiin maailman tapahtumiin lukemalla sanomalehtiä ja verkkolehtiä. Uutisaiheet tilastoitiin maanosittain ja aihepiireittäin.

Uuden opettajan haastattelu

Syksyllä lukiossamme aloitti uusi historian ja yhteiskuntaopin opettaja, Johanna. Hän vastasi muutamiin kysymyksiin lehteämme varten.

Kuka olet?
Johanna Ahonen, 32-vuotias historianopettaja Turusta.

Mitä aineita opetat?
Ensisijaisesti historiaa ja yhteiskuntaoppia, mutta myös opoa sekä äidinkieltä ja kirjallisuutta.

Mikä on suosikkitelevisiosarjasi?
Niitä on monia, mutta Doctor Who ja Torchwood ovat tämän hetken suosikkejani.

Mikä on lempivuodenaikasi?
Kyllä se taitaa olla kevät.

Mitä harrastat?
Käyn kuntosalilla pacessa ja pilateksessa aina kun ehdin (eli en hirmu usein), luen paljon, katselen elokuvia ja vietän aikaa ystävieni kanssa.

Oletko ollut opettajana jossain muualla ennen kuin tulit Laitilan lukioon?
Viimeiset neljä vuotta olen ollut töissä Nousiaisissa, Henrikin koulussa ja Nousiaisten lukiossa.

Millaiseksi kuvittelit Laitilan lukion ennen kuin tulit tänne?
Ajattelin, että Laitilan lukio on varmasti melko samanlainen kuin Nousiaistenkin lukio. Pienehkö maalaislukio, jossa on mukava henki ja ihmiset tuntevat toisensa.

Millainen oli ensivaikutelmasi Laitilan lukiosta?
Ennakko-odotusten mukainen. Oppilaat ovat mukavia.

Miten olet sopeutunut tänne?
Oikein hyvin. Työt ovat alkaneet sujua, kun on oppinut tuntemaan paikkoja ja vähän ihmisiäkin!

Oliko Laitila sinulle ennestään tuttu paikka?
Ei kovinkaan tuttu. Joskus nuorempana, kun asuin vielä Nousiaisissa, kävin täällä joskus kangaskaupassa. Myöhemmin olen lähinnä ajanut tuosta risteyksestä vasemmalle, kun olen ollut matkalla Uuteenkaupunkiin esimerkiksi tanssiharjoituksiin. Laitila on ollut vähän sellainen läpikulkupaikka. Mutta nyt löydän jo kaupungintalon, ABC:n ja paikallisen kiinalaisen ravintolankin! :)

Mitä pidät muista opettajista?
He ovat mukavaa ja värikästä väkeä. He ovat neuvoneet ja auttaneet minua syksyn aikana paljon, kun en vielä tunne kaikkia koulun perinteitä ja tapoja.



Haastattelun teki Santeri L.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Lukion luovat ja valinnaiset aineet

Onko lukio täynnä pelkkiä reaaliaineita? Ei onneksi. Laitilan lukiosta löytyy luovia aineita, jotka ovat helpotus rankkoihin reaaliaineisiin. Pakollisena on yksi kurssi kuvaamataitoa ja yksi kurssi musiikkia, joiden lisäksi täytyy vielä valita joko musiikista tai kuvaamataidosta toinen kurssi. Kuvaamataidosta ja musiikista on myös mahdollisuus suorittaa lukiodiplomi. Jos olet todella kiinnostunut jommastakummasta aineesta, kannattaa diplomia harkita.

Musiikki ja kuvaamataito ovat kaikille tuttuja luovia aineita jo peruskoulusta, mutta entäs kaikki täysin valinnaiset, erikoisemmat aineet? Miltä kuulostaisivat esimerkiksi ATK:n ohjelmointikurssi tai latina? Muitakin aineita löytyy, valittavana on myös  esimerkiksi espanjaa ja venäjää.

Ohjelmointi

ATK on lukiossa täysin valinnainen aine. Jo peruskoulussa voi ottaa valinnaiseksi aineeksi tavallisen hyötyohjelma-kurssin tai ohjelmoinnin. ATK-taidoista tulee olemaan hyötyä tulevaisuudessa, koska monessa ammatissa työskennellään tietokoneen kanssa.

Opettajat pelottelevat sanomalla ohjelmoinnin olevan vaikeaa, ainakin peruskoulussa minulle sanottiin näin. Sanottiin, että ohjelmoinnissa tarvitaan paljon englannin kieltä ja matematiikkaa. Tavallisesta ohjelmoinnin kurssista kyllä pääsee läpi ihan normaaleilla taidoilla (ainakin peruskoulussa), joskus kyllä voi olla hankalaakin. Ohjelmoinnin ohjelmana käytetään nyt Lazarus- nimistä ohjelmaa, peruskoulussa oli käytössä Delphi- ohjelma, mutta uusien koneiden myötä sielläkin käyttöön tuli Lazarus.

Tässä on esimerkki yksinkertaisesta ohjelmasta:

 procedure TForm1.Button1Click(Sender: TObject);
begin
  label1.caption := ' tervetuloa ' ;
     tulostus.caption := 'kiitos ' ;

end;

procedure TForm1.Button2Click(Sender: TObject);
begin
  label1.caption := ' ' ;
     tulostus.caption := ' ' ;
        button1.caption := ' paina uudelleen ' ;
end;         
                         
(Tässä ohjelmassa on siis kaksi nappia, kun toista painaa ilmestyy teksti ”tervetuloa, kiitos”. Kun painat toisesta napista, teksti katoaa. Painamalla taas ensimmäistä nappia teksti ilmestyy uudelleen. )                

Itselläni oli peruskoulussa molemmat valinnaiset ATK:n tunnit ja pidin molemmista. Ajatuksena on ottaa kaikki mahdolliset ATK-kurssit, joita on vielä lukiossakin. Suosittelen ATK:ta myös teille, jotka olette siitä edes vähän kiinnostuneita. ATK:n, varsinkin ohjelmoinnin, tunneille tarvitaan lisää oppilaita. Ohjelmoinnin opettajana toimii Vesa Ala-Äijälä.

Latina

Asko Timonen opettaa Laitilan lukion latinan lyhytkurssia, joka järjestetään kahdessa erässä, ensimmäisen ja toisen jakson aikana.

Latina ei varmasti ole kaikille paras vaihtoehto, ja meidän kuuden opiskelijan porukkamme onkin kutistunut neljään, joskin toisessa tapauksessa aikataulut muodostuivat riesaksi. Itse valitsin kurssin mielenkiinnon takia, enkä ole katunut päätöstäni yhtään. Aloitimme tervehdysten ja hyvästelyitten opettelulla ja kirjoitimme jonkin verran latinan historiasta, ja nyt taivuttelemme substantiiveja ja adjektiiveja. Suosittelen latinaa kaikille lämpimästi, se voi ehkä kuulostaa oudolta, mutta se on helppoa, ainakin minusta.


Salve = Tervehdys                                                           Vale = Hyvästi
Gratia = Kiitos                                                               Iter optimun! = Hyvää matkaa!    

Musiikki

Juha Grönlund on tuttu kaikille yläasteen puolelta, ja hän opettaa musiikkia myös meille lukiolaisille. Musiikki tuo helpotusta rankkojen reaaliaineiden rinnalle. Teoriaa on vähän, mutta laulamista ja soittamista sitäkin enemmän. Musiikki ja minä -kurssissa keskitytään enemmän kitaran soittoon sekä käsitellään Mozartin tai Beethovenin historiaa.

Lukiossa musiikkia on yksi pakollinen kurssi, mutta jos ottaa vain yhden kuvaamataidon kurssin, on otettava lisäksi vielä yksi musiikinkurssi.

Kuvaamataito

Luovuutta, sitähän se kysyy. Joillekin kuvaamataito voi olla piinaavaa tuskaa, toisille taas lempiaine. Mutta kyllä kuvaamataitokin on tärkeää.

Kuvaamataito on todellakin tilaisuus näyttää luovat taidot. Ensimmäisen kurssin nimi on ”Minä, kuva ja kulttuuri”, mikä sopii mielestäni todella hyvin ensimmäisen kurssin nimeksi. Pakollisella kurssilla kuvaamataidosta ei ehkä saa irti kaikkea sitä, minkä saa valinnaisella kurssilla. Kuvaamataidon tunnille kannattaa tulla, vaikka vain sen takia, että haluaa jotain luku-urakkaa helpottavia aineita jaksoihin. Kuvaamataidon opettajana toimii yläasteelta tuttu Jari Nordman



Tekstin kirjoitti: Christa J.

Mitä Laitilan lukiossa oikein opiskellaan? Infoa yseille!

Lukiomme on aivan tavallinen yleislukio, jossa opiskellaan samoja aineita kuin missä tahansa suomalaisessa lukiossa. Melkein kaikki aineet ovat myös samoja, joita yläkoulun puolellakin opiskellaan - sinulle, yhdeksäsluokkalainen, uusia aineita ovat lähinnä psykologia ja filosofia. Mutta kuten näistä seuraavista esittelyistä huomaat, ei lukio sen kummallisempi paikka ole kuin peruskoulukaan. Ainakaan ainevalikoimansa puolesta.

Äidinkieli ja vieraat kielet

Äidinkielen taidot ovat kaiken opiskelun, yleissivistyksen ja yhteiskunnassa toimimisen perusta. Äidinkieli on kirjoittamista, lukemista, puhumista ja ajattelemista – todellista elämän perussisältöä. Kansainvälistyvässä maailmassa oman kulttuurin ja kielen osaaminen on arvokasta pääomaa, joka auttaa myös ymmärtämään muita kulttuureja ja antaa välineet vieraidenkin kielien opiskeluun. Lukiossamme on mahdollista opiskella yhteensä yli kymmenen kurssia äidinkieltä. Voit myös suorittaa valtakunnallisen puheviestinnän päättökokeen. Viestinnän kurssilla puolestaan tehdään koulun omaa lehteä.

Vieraiden kielien opiskeleminen on hauskaa ja hyödyllistä. Työelämä ja vapaa-aikakin kansainvälistyvät, joten kielitaito on välttämättömyys. Monipuolisella kielivalikoimalla varmistaa tulevaisuuden menestyksen. Pitkien kielien syvempi osaaminen antaa hyvät valmiudet työelämänkin palvelukseen, lyhyet kielet puolestaan voivat auttaa vaikka lomamatkalla. Kielitaitoinen pärjää aina!

Laitilan lukiossa on mahdollista opiskella englannin ja ruotsin lisäksi ranskaa, saksaa, venäjää sekä tutustumiskurssien verran espanjaa ja latinaa. Ranskan ja saksan opiskeluihin voi myös sisältyä opintomatka Pariisiin tai Berliiniin – ja venäjänopiskelijat voivat päästä tutustumaan Pietariin.

Matemaattis-luonnontieteelliset aineet

Laitilan lukio tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet opiskella matematiikkaa ja luonnontieteellisiä aineita. Pakollisten kurssien lisäksi niin matematiikassa, fysiikassa, kemiassa kuin maantiedossa ja biologiassakin on tarjolla runsaasti syventäviä ja soveltavia kursseja. Myös käytännön työkursseja on mahdollista valita opinto-ohjelmaan. Luonnontieteiden opiskelu antaa hyvät lähtökohdat monelle tulevaisuuden uravaihtoehdolle, kuten teknillistieteellisille aloille ja vaikkapa lääketieteelliseen.

Kulttuuriaineet

Monipuolinen kulttuurintuntemus on osa lukiokoulutuksen tarjoamaa yleissivistystä. Lukiomme kurssitarjonta antaa jokaiselle opiskelijalle mahdollisuuden perehtyä syvällisesti ihmisten käyttäytymiseen, menneisyyteen ja yhteiskunnan erilaisiin ilmiöihin uskonnoista talouselämään.

Historiankursseilla huomataan, että historia on elämää ja elämä historiaa. Nykyhetken ymmärtäminen vaatii menneisyyden ymmärtämistä ja tulevaisuuden ennakoiminenkin perustuu historiasta opittuihin tietoihin. Historia ei kuitenkaan ole menneisyyteen jäänyt pölyinen oppiaine, vaan sitä opiskellaan koulussamme monipuolisesti ja modernein menetelmin.

Yhteiskuntaoppi puolestaan on aine, jonka perussisällöt ovat kaikkien suomalaisten arkielämää. Vaikuttaminen, yhteiskunnan eri ilmiöt ja toimijat, talouselämä, yrittäjyys, oikeusjärjestelmä ja Euroopan unioni tulevat tutuiksi monipuolisilla kursseilla. Näistä opinnoista on taatusti hyötyä lukion jälkeenkin!

Uskonnonopinnoista saa tietoa omasta ja vieraista kulttuureista. Nykymaailmassa on erityisen tärkeää olla tietoinen monista ajattelutavoista.

Psykologiaa opiskelemalla voi kehittää puolestaan paitsi itseään myös ymmärrystään ihmisen toiminnasta yleensä. Kurssien aiheet tarjoavat mahdollisuuden soveltaa opittuja asioita opiskelijan omaan elämään – psykologiasta voi olla hyötyä omien opiskelutapojen kehittämisessä.

Lukion filosofian kursseilla opiskelija voi avartaa käsityksiään esimerkiksi todellisuuden luonteesta, tiedon perusteista ja arvokysymyksistä. Pakollinen kurssi tarjoaa yleissivistävät tiedot filosofian historiasta sekä nykysuuntauksista ja muilla kursseilla perehdytään etiikkaan, tietoteorioihin, yhteiskuntafilosofiaan ja estetiikkaan.

Taito- ja taideaineet

Taito- ja taideaineissa on mahdollista suorittaa ylioppilaskoetta vastaava diplomikurssi, josta voi olla apua jatko-opintoihin hakeuduttaessa.

Kuvataide pyrkii kehittämään opiskelijan ymmärrystä visuaalisista ilmiöistä ja kuvallisista kulttuureista. Opetuksessa tutustutaan monipuolisiin työtapoihin ja materiaaleihin. Itseilmaisu, mielikuvitus ja luovuus vahvistuvat samalla, kun kursseilla opitaan tuntemaan taidetta, mediaa ja arkkitehtuuria.

Lukion musiikin kurssien tavoitteena on oman musiikkisuhteen syventäminen, vahvistaminen ja rikastaminen. Oman ilmaisun ja keksinnän kehittäminen sekä vuorovaikutustaitojen kehittäminen ryhmässä musisoitaessa ovat keskeisiä tavoitteita. Omakohtainen musiikin tuottaminen sekä kuuntelu ovat keskeisellä sijalla. Omasta musiikkikulttuurista käsin kehitetään musiikin tuntemusta siten, että tärkeimmät musiikin lajit ja keskeiset musiikkikulttuurit tulevat tutuiksi.

Terveellisen ja aktiivisen elämäntavan oppiminen on lukion liikunnankurssien tavoite. Hyvän kunnon merkitys niin fyysiselle kuin henkiselle ja sosiaalisellekin hyvinvoinnille on suuri ja lukiomme tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikkumiselle. Uimahalli, jäähalli, jalkapallo- ja pesäpallokentät, yleisurheilukenttä, kuntosali ja pururata ovat kurssilaisten käytössä vuodenaikojen mukaan. Myös vanhojentanssit kuuluvat liikunnanopetukseen. Kurssit kannustavat omaehtoiseen harrastamiseen ja vahvistavat opiskelijoiden itsetuntoa sekä sosiaalisia taitoja. Myös terveystiedon kursseilla opitaan tietoja, jotka tukevat opiskelijan suuntautumista terveelliseen elämään.

Erikoisviikoilla on ollut myös mahdollisuus valita kotitalouden kursseja, jotka tutustuttavat ruoka- ja tapakulttuurin kiemuroihin.

Kirjoitti: opo-Johanna

Koeviikko - lukiolaisen painajainen?

Koeviikko on aina lukiolaiselle vaikeaa aikaa. Kokeita kokeiden perään. Usein koeviikolla on kuitenkin jokin keventäväkin aine, kuten musiikki, mikä helpottaa huomattavasti luku-urakkaa. Joillakin voi olla koeviikolla vain muutama kirjal­linen koe, sillä koeviikon vaikeus riippuu siitä, millaisia kurssivalintoja on tehnyt. Liian usein koeviikkoa pidetään melkeinpä mahdottomana, mutta tosiasias­sa koeviikko ei ole mitenkään mahdoton, kun vain muistaa opiskella ahkerasti. Seuraavassa on muutamia vinkkejä, joiden avulla koeviikosta selviää:

- Kuuntele tunnilla tarkasti, aina jää jotain hyödyllistä mieleen.

- Tee alleviivaukset ja vihkomuistiinpanot, ne auttavat varmasti.

- Lue aina läksyksi annetut sivut huolella, siten koeviikkoon lukeminen on helpom­paa.

- Tee tehtävät huolella.

- Älä mieti kuinka monta kertaa olet lukenut kirjan, vaan lue kokeeseen kerran tai kaksi aja­tuksella.

- Älä ”pänttää” asioita ulkoa vaan lue tekstit siten, että ymmärrät niiden sisällön.

- Muista myös rentoutua välillä, tee jotain piristävää.

- Jos lukeminen tuntuu vaikealta eikä mitään tunnu jäävän mieleen, silloin kannattaa mennä ulos tekemään jotain mukavaa ja jatkaa lukemista vasta sen jälkeen. Lukeminen ei kannata, jos ei lue ajatuksella eikä mitään jää mieleen.

- Älä jätä lukemista viimeiseen iltaan.

- Älä ota liikaa painetta koeviikosta, selviät siitä kyllä!

Vinkkejä antoi: Santeri L.

Oppimisen motiivit

Lähes päivittäin pitäisi lukiolaisten jaksaa opiskella tehokkaasti ja ahkerasti. Lisäksi tietoa tulisi myös jonkin verran jäädä päähän, eli oppiminen olisi suotavaa. Uusien asioiden omaksuminen ei kuitenkaan aina ole itsestäänselvyys, varsinkaan jos oppiminen ei tunnu mielekkäältä, eikä motivaatiota löydy.

Oppimista tapahtuu parhaiten silloin, kun se on mielekästä ja niin sanotusti vapaaehtoista. Myös opittavan aiheen tulisi olla mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Tällöin uuden omaksuminen ei tunnu ”pakkopullalta” vaan helpolta ja innostavalta. Lähes kaikki vapaa-ajallamme opittu onkin tällä tavoin, omasta tiedonhalustamme ja uteliaisuudestamme, alkunsa saavaa oppimista. Näin opitut asiat koskettavat melkein aina meitä jollakin tavalla jääden siten helposti muistiimme.

Aina ei ole realistista ajatella kaiken oppimisen ja opittavan olevan itseään kiinnostavaa ja motivoivaa. Näin saattaa olla toisinaan koulussa ja lukiossakin. On kuitenkin muistettava, ettei huonoja aiheita ole, useimmiten on vain vääränlaisia näkökulmia ja asenteita. Yleensä suurin haaste onkin saada opiskeluun samaa intoa, jota koemme esimerkiksi tietokonepelejä pelatessamme. Nimittäin minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!

Omia motiiveja sekä jaksamista parantamalla saavuttaa helposti oppimisen suhteen asetetut kriteerit ja suunnitelmat. Motivaatio koostuu monesta eri tekijästä ja siksi sen ylläpitämiseksi tai kiinnostuksen herättämiseksi on monia keinoja, jotka eivät vaadi paljon vaivaa. Helpointa on aloittaa tarkastelemalla oppimisen kokonaisuutta: Mihin oppimisella pyritään? Miksi? Mitä hyötyä oppimisesta ja opiskelusta on?

Tiedostettaessa opiskelun tavoitteet ja merkitykset voidaan asettaa omia lähtökohtia ja päämääriä, jotka halutaan saavuttaa. Suuripiirteiset tavoitteet ovat yhtä hyviä kuin kaikki muutkin.

Erilaiset kannustimet eli niin kutsutut porkkanat ovat erinomaisia laiskemmillekin henkilöille. Porkkanat voivat olla niin konkreettisia kuin abstraktejakin. Jokainen voi keksiä itselleen sopivan ”houkuttimen”, jolla palkita itsensä jonkin asian oppimisen jälkeen. Tiivistetysti: Haasta itsesi oppimaan, ja opittuasi palkitse itsesi!

Historiakin itsessään jo kertoo meille opiskelun ja sitä kautta tapahtuvan oppimisen tärkeydestä. Oppiminen nimittäin on taannut - ja takaa yhä - yhteiskuntamme tiedon, taidon ja kulttuurin siirtymisen sukupolvelta toiselle. Merkittävässä roolissa ovat tietysti olleet puhe- ja kirjoitustaito, mutta ilman niiden ymmärtämistä ja tulkitsemista eli oppimista ei maailmamme olisi kehittynyt eteenpäin nykyiseen muotoonsa!

Oppiminen on kyky, josta ihmisten ei ole syytä luopua!

Tekstin kirjoitti: Jarmo U.

Syksyn juttusatoa on korjattu

Syyssateet ropisevat ikkunaan, possuflunssaksi lempinimetty H1N1-virus kaataa väkeä myös koulumaailmassa petipotilaiksi - on selvästi marraskuu.  Pimeys ja syksyn synkeys on tänä vuonna taas oikein voimissaan täällä lounaisessa Suomessa, eikä voi kuin toivoa, että kohta jo saataisiin lunta valaisemaan niin maisemaa kuin mielialojakin.

Lukiolaisilla on edessään kouluvuoden toinen koeviikko, jonka jälkeen on vain lyhyt rutistus koulutyötä jäljellä ennen kuin joululoma kutsuu. Nyt onkin sopiva hetki tarkastella mennyttä syksyä ja Laitilan lukion viestinnänkurssilaisten avustuksella se onnistuu varsin kätevästi. He ovat kirjoittaneeet juttuja erikoisviikosta ja opiskelemisen arjesta sekä yrittäneet koulun pikkuruisella kameralla saada juttujen oheen myös joitakin valokuviakin. Tulokset ovat nähtävissä tuossa yläpuolella. Siinä mielessä hieman hassu tämä formaatti tällaisen "pääkirjoituksen" kannalta on, että uudet merkinnät tulevat aina entisten yläpuolelle. Ehkäpä siihenkin kuitenkin tottuu.

Tervetuloa siis lueskelemaan Laitilan lukion lehden sähköistä versiota. Kirjoituksiin voi jättää kommentteja, mutta muistathan olla fiksu. Kyseessä on lukion toiminta ja kirjoituksia seuraavat niin opettajat kuin vanhemmatkin oppilaiden lisäksi, joten järjenkäyttö on sallittua ja suotavaa. Kommentit myös tarkastetaan ennen julkaisemista.

Jos taas haluat kirjoittaa lehteen kommentteja laajempiakin juttuja, tule juttelemaan Johannan kanssa. Kirjoittajia ei koskaan ole tarpeeksi - ja palkkionahan on puolesta kahteen viestinnänkurssia!

Oikein mahtavaa tsemppiä kakkosjakson loppuun ja kolmosen alkuun - jos oikein ahdistaa, ota kuppi kuumaa glögiä ja nakerra joulupiparia. Kyllä se lomakin sieltä kohta tulee.

Toimituksen puolesta,
Johanna

tiistai 3. marraskuuta 2009

Laitilan lukion lehden verkkoversio!

Tervetuloa lukemaan Laitilan lukion lehteä sähköisesti! Jätämme paperikopiot historiaan ja siirrymme blogipohjaiseen lehdentekoon - toivottavasti tämä onnistuu!

Syksyn ensimmäiset jutut julkaistaan lähiviikkoina ja ne käsittelevät mm. erikoisviikon ja retkipäivän kokemuksia sekä lukioarkea hieman yleisemmällä tasolla.

Stay tuned, Laitilasta kajahtaa kohta.

t. toimituksen puolesta viestinnänkurssin vetäjä Johanna