***
Joskus koulun ja vapaa-ajan yhteensovittaminen tuntuu mahdottomalta, varsinkin jos harrastaa lajia, joka täyttää lähes kaiken vapaa-ajan ja sen lisäksi myös ajatukset niin, ettei kouluun keskittyminen ole aina helppoa.
Aloitin ratsastuksen kuusivuotiaana ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin kuulun kenttäratsastuksen junioreiden A-maajoukkueeseen ja kilpaurheilusta on muodostumassa yhä enemmän elämäntapa. Tällä hetkellä kilpailukausi on lopuillaan, mutta harjoituksia ja valmennuksia riittää lähes joka päivälle ja niiden lisäksi harjoittelen itsenäisesti. Päivästäni n. 2-4 tuntia kuluu harjoituksissa ratsastaen ja sen lisäksi treenaan myös omaa kuntoani n.1-1,5 tuntia päivittäin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Oleellista on, että suurin osa päivästäni kuluu urheilun ja hevosistani huolehtimisen parissa. Kaikki valmentautuminen tähtää ensi vuoden kilpailukauteen, jolloin tavoitteena ovat suomenmestaruus, Pohjoismaiden mestaruuskilpailut ja osallistuminen lukuisiin muihin vaativiin kilpailuihin Suomessa ja ulkomailla.
Jenna ja Jam
Kenttäratsastus on ratsastuksen lajeista monipuolisin, vaativin, vauhdikkain ja myös vaarallisin. Kenttäkilpailu kestää kolme päivää ja sisältää kolme erilaista koetta, joista jokainen testaa ratsukon taitoja eri tavoin. Kilpailun sydän on maastokoe, jossa ylitetään kiinteitä esteitä kuten tukkeja, vesiesteitä ja muureja nopeassa vauhdissa. Kaksi muuta koetta ovat koulu- ja rataesteratsastus, joissa tärkeimpiä ominaisuuksia ovat tarkkuus ja kuuliaisuus. Kilpailu on hyvin vaativa sekä hevoselle että ratsastajalle niin fyysisesti kuin henkisestikin, sillä kyky sietää painetta testataan viimeistään viimeisessä osakokeessa, jossa yksikin virhe voi pudottaa ratsukon kauas kärkisijoista.
Näin ollen huolellinen valmistautuminen ja ahkera ja tunnollinen treenaaminen on edellytys onnistuneille suorituksille. Kun tein päätöksen panostaa kilpaurheiluun täysillä, hyväksyin myös sen asettamat rajoitteet. Eniten ne koskevat muita harrastuksia ja kavereiden tapaamista, mutta myös opiskelua. Liian usein koulu ja läksyt jäävät illan viimeisiksi ja nukkuminen houkuttaa enemmän kuin koulukirjojen kertaus. Joskus vaatii melko suurta tahdonvoimaa tarttua kirjaan ja tehdä läksyt, mutta haluan suorittaa opiskeluni hyvin ja silloin on vain tehtävä työtä senkin eteen. Kun tiedän aikatauluni, voin kuitenkin helpottaa opiskeluani monin tavoin. Kilpailu- ja valmennusmatkat ovat pitkiä ja otankin lähes jokaiselle matkalle kirjat mukaan ja käytän ”turhan” istuskeluajan hyödyllisesti. Myös lentomatkoilla aika kuluu usein opiskellen ja tavatessani vieraskielisiä ihmisiä yritän aina kasvattaa kielitaitoa puhumalla mahdollisimman paljon.
Koeviikolla ohjelmani on aivan samanlainen kuin tavallisestikin, treenit ja valmentautuminen menevät kaiken edelle, vaikka yritän rauhoittaa iltaisin aikaa lukemiselle. Mielestäni koeviikolla ei kuitenkaan voi enää opetella koko kurssia, joten ainakin yritän kuunnella tunneilla ja paikata poissaolojani opiskelmalla kotona aina kun ehdin.
Koulun ja vapaa-ajan yhteen sovittamisessa ehdottomasti tärkein on asenne. Täytyy ajatella ja uskoa, että kykenee suoriutumaan kiireisistäkin päivistä ja suhtautua positiivisesti silloinkin, kun koeviikko lähestyy, treenit eivät suju ja muutenkin väsyttää. Rakastan kilparatsastusta ja koulukin onnistuu, kun siihen suhtautuu oikein ja suunnittelee päivän niin, että opiskelukin saa paikkansa ja aikansa. Tahdon suorittaa kouluni hyvin, mutta tällä hetkellä kilpaileminen ja ratsastus menee etusijalle. Vaikka pitäisikin jaksaa panostaa kouluun yhtä paljon kuin urheiluun, joskus kuitenkin vain annan koulukirjojenkin levätä ja menen nukkumaan. Lohdutan itseäni ajattelemalla, että ainakin herään pirteänä ja olen seuraavana päivänä valmis uusiin harjoituksiin ja taas hiukan lähempänä tavoitteitani!
Yli esteiden...
Harrastuksen ja koulun yhdistämisestä kirjoitti Jenna T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti