Linja-autojen saavuttua Turun Kaupunginteatterin edustalle jakaannuimme kolmeen ryhmään sen mukaan, mihin museoon olimme menossa. Vaihtoehtoina olivat Turun biologinen museo, Apteekkimuseo ja Wäinö Aaltosen museo. Itse menin viimeiseksi mainittuun kohteeseen, jonka valitsemista minun ei jälkeenpäin tarvinnut lainkaan katua.
(Kuva: Markus Koljonen, Wikimedia Commons)
Taidemuseo oli koko vierailumme ajan ainoastaan meidän ja erään ala-asteryhmän käytössä. Saimme siis nauttia museon taiteellisesta tarjonnasta kaikessa rauhassa oman oppaamme johdatuksella.
Tutustuimme Marita Liulian näyttelyyn Choosing my Religion – Uskontoja jäljittämässä, joka on yksi Wäinö Aaltosen museon tämänhetkisistä näyttelyistä.
Marita Liulia on suomalainen 52-vuotias taiteilija, joka käyttää teoksissaan hyvin erilaisia tekniikoita aina valokuvista suuriin mediateoksiin. Liulia on myös matkustellut paljon maailmalla, mikä osaltaan näkyy hänen töissään.
Choosing my Religion –näyttelyn lähtökohtana on ollut Liulian kiinnostus eri kulttuureja kohtaan sekä pyrkimys kuvata uskontoja eri näkökulmista. Uskontojen suuresta lukumäärästä johtuen näyttelyssä on keskitytty vain maailman pääuskontoihin.
(Kuvan lähde: www.avaalehti.fi)
Näyttely onnistuu kuvaamaan uskontoja taiteilijan tavoitteiden mukaisesti. Jokaisen teoksen värimaailma ja sanoma ovat uniikkeja. Erilaiset tarkastelukeinot tulevat onnistuneesti esille, eikä mitään uskontoa halveerata tai arvostella sopimattomasti. Oppaan mukaan näyttely onkin saanut paljon kehuja ympäri maailmaa. Ainoastaan yksi teos, jossa esiintyy alaston mies, on aiheuttanut närkästystä. Opas kertoi taiteilijan kuitenkin sanoneen, ettei mies ole teoksen keskeinen aihe, vaan osa laajempaa kokonaisuutta.
Kaiken kaikkiaan näyttely on erilaisten värien, näkemysten, kuvallisten ilmaisujen ja kokemusten juhlaa, joka avartaa maailmankatsomusta terveellä tavalla.
Museokierrosten jälkeen kaikki ykköset palasivat linja-autoihin, jotka kuljettivat meidät Suomen tunnetuimman kirkon juurelle. Viimeistään nyt oli mahdollisuus nauttia koulun eväitä.
Lyhyen ruokatauon jälkeen siirryimme Tuomiokirkon sisätiloihin. Tällä kertaa ykköset jaettiin kahteen ryhmään. Molemmilla ryhmillä oli oma oppaansa, jonka johdolla edettiin kirkossa. Kuulimme ensin yleistä tietoa Tuomiokirkon historiasta, jonka jälkeen tutustuimme tarkemmin rakennuksen yksityiskohtiin, kuten alttariin ja sivukappeleihin.
Ihailtavaa oli, että menimmepä minkä tahansa maalauksen tai haudan luokse, oppaallamme tuntui olevan loputon määrä tietoa kyseisestä aiheesta. Helposti saattaisi luulla, ettei monia satoja vuosia vanhan rakennuksen historiasta tiedetä paljon mitään, mutta kirkonkirjat ovat osoittautuneet tarkkoine tietoineen hyviksi historianlähteiksi. Kierroksemme kiinnostavuutta lisäsivätkin sopivalla tavalla meille kerrotut yksityiskohdat esimerkiksi alttaritaulun maalaajasta ja maanalaisista hautakammioista.
Aika kului kierroksellamme nopeasti, kunnes retkipäivämme yhteinen ohjelma lähestyi jo loppuaan. Vielä oli mahdollisuus käydä Tuomiokirkon museossa katsomassa vaikka kirkonmenoissa entisaikaan käytettyjä astioita.
(Kuva: Johanna A.)
Tuomiokirkon kuuluisat kello kahdentoista lyönnit osuivat juuri sopivasti toivottamaan meille hyvästit astellessamme poispäin kirkolta. Vuorossa oli reilun tunnin verran vapaa-aikaa ennen paluuta Laitilaan. Kaikille tunnin vapaa-aika ei kuitenkaan riittänyt vaan moni ykkönen jäikin vielä Turkuun tekemään ostoksia.
Kokonaisuudessaan retkipäivä oli mukavan erilainen ja mielenkiintoinen kokemus, joka toimi ”pehmeänä laskuna” syyslomaan. Retki oli ehdottomasti hintansa väärti!
Turussa retkeili Jarmo U.
Turussa retkeili Jarmo U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti