Viettäessäni vuoden Meksikossa, pääsin tutustumaan maan kulttuurin erittäin läheltä ja sain paljon uusia kokemuksia. Olin koko vuoden pienessä 100 000 asukkaan kaupungissa, Cd. Mantessa, Meksikon koillisosissa. Cd. Mante sijaitsee aivan merenpinnantasolla, joten ilmasto on kuuma ja kostea, kesäisin parhaimmillaan jopa 50 astetta. Talvisin kostea ilmasto tuntui viileältä.
Kaupunki vastasi hyvin mielikuviani Meksikosta. Rakennukset olisivat kaivanneet maalia ja kadut lakaisua. Kaupungin keskellä virtaava kanaalikin näytti lähinnä kaatopaikalta.
Cd. Mante on tunnettu sokerinviljelystä ja maataloudesta ylipäätään. Sokeripeltoja sijaitsivat kaupunginlaidoilla, jotta työntekijöillä olisi lyhyt matka työhön . Sokeri saadaan kasvista polttamalla kasvi pois ja samalla käärmeet ja muut eläimet pakenevat pelloilta. Sokerinpolttamisen aikaan kaupungissa ei voinut kulkea vaaleissa vaatteissa, koska kaupungissa leijailia mustaa ja palanutta sokeriruokoa. Muut pellot sijaitsivat joen rannalla, jossa nykyään on paljon rikkaiden ”ranchoja”. Joen yleisellä rannalla köyhemmät viettivät kuumia päiviä vilvoitellen vuorilta laskeutuvassa kirkkaassa ja viileässä vedessä.
Meksikossa koulut jakautuvat julkisiin ja yksityisiin. Yksityisiset koulut ovat kalliitta ja niissä käyvät ne joilla on niihin varaa. Niissä myös opetuksen taso on paljon parempi. Julkisissa kouluissa on isot luokkakoot ja meno kuin lastentarhassa. Opettajien ammattitaitokin on kyseenalaista. Useimmissa kouluissa sekä yksityisissä että julkisissa on käytössä koulupuvut.
Minä olin yksityisessä koulussa, jossa oli luokka-asteet eskarista lukioon. Koulu oli pieni ja lukiossa oli noin 20 oppilasta. Minun luokallani oli 6 meksikolaista ja 2 vaihto-oppilasta. Aineet olivat pitkälti samoja kuin meillä. Meksikossa juhlistetaan itsenäisyyspäivää ym. kansallisia juhlapäiviä erittäin juhlavasti. Kyseisinä päivinä kokoonnuttiin koulunpihalle kuuntelemaan rehtorin puhetta, kunnioittamaan meksikonlippua ja laulamaan kansallislaulua. Ei ole muuten hauskaa jos on 30 astetta lämmintä...Minulla oli koulupuku käytössä vain näinä päivinä. Itsenäisyyspäivänä keskustan läpi kulki koululaisista muodostettu kulkue.
Koulupäivän aikana oli vain kaksi 20 minuutin taukoa, jotka vietettiin yleensä kafeteriassa syöden tacoja, sipsejä, keksejä ja muita herkkuja. Normaali koulupäivä alkoi seitsemältä ja loppui yhdeltä. Julkisesta koulusta huolimatta, välillä oli oppitunteja jolloin opettaja päätti olla tulematta paikalle. Tällöin menimme ulos pelamaan tai riehuimme sisällä.
Vapaa-aikanaan meksikolaiset tekevät paljon samoja juttuja kuin meillä Suomessa. He käyvät elokuvissa, harrastuksissa, viettävät aikaa kavereiden kanssa ja juhlivat. Meksikolaiset ovatkin tunnettuja juhlimisesta ja jotkut sanovatkin, että heidän elämänsä on yhtä juhlaa. Se pitää paikkansa sillä aina löytyy syy järjestää juhlat. Häitä, 15-vuotissynttäreitä, hautajaisia, babyshowereita, grillijuhlia tai bileitä oli joka viikonlopulle. Meksikossa juhlistetaan tyttöjen 15-vuotta täyttämistä isoilla juhlilla, joihin pukeudutaan juhlavasti ja synttärisankari esittää perinteisen tanssin yhdessä poikaryhmän kanssa.
Vaihto-oppilaalle Meksiko on hyvä maa, vaikka turvallisuus ei olekkaan aina taattu. Meksikolaiset ovat lämpimiä ja iloisia ja ovat varmasti halukkaita tutustumaan ulkomaalaiseen. Vuoden aikana ei ehdi tulla tylsää, koska viikonloput ovat täynnä juhlia. Kulttuurierot ovat kuitenkin suuret ja niin sanotulta kulttuushokilta ei voi välttyä. Suomalaiselle jatkuva halaaminen ja poskisuudelmat voivat tuntua tunkeilevilta ja sellaista bussimatkaa ei olekkaan ettei joku olisi kysynyt mistä olen kotoisin. Meksiko on myös vanhoillinen maa, jossa naisten asema ei ole samanlainen kuin Suomessa eli piti selvittää mikä on soveliasta naiselle ja mikä ei. Myös turvallisuus on eri tasoa kuin Suomessa. Iltaisin ei saanut kävellä yksin, eikä oikein porukassakaan. Bussilla matkustaminenkin kaupunkien välillä oli myös kiellettyä yksin. Kaikkia erilaisuuksia ei ole aina helppo havaita, mutta kun pitää silmänsä auki oppii vieraanmaan tavoille.
Teksti: Sonja R.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti