maanantai 15. marraskuuta 2010

Erikoisviikko!

Erikoisviikko järjestetään vuosittain syksyn ylioppilaskokeiden aikaan. Kurssit ovat yleensä puolikkaita kursseja. Kurssisisältöjä on eri oppiaineiden yhteydessä, mutta on myös kursseja, joiden sisältö ja tavoitteet eivät liity oppiaineisiin. Tällaisia erilaisia kursseja ovat esimerkiksi survival- selviytymiskurssi, ilmaisutaito ja viittomakieli.

Erikoisviikon kurssit ovat soveltavia ja ne arvostellaan aina suoritusmerkinnällä hylätty/hyväksytty. Poissaoloja ei saa tulla, tai ne korvataan erilaisilla tehtävillä.

Kurssien aiheet suunnitellaan joka vuosi erikseen ja oppilaat pääsevät vaikuttamaan niihin. Abeilla on viikon aikana mahdollisuus osallistua englannin ja ruotsin kertauskursseille, mutta he saavat olla mukana myös muilla kursseilla.

Kokemuksia kursseilta

Erikoisviikon oppimistekniikat -kurssilla perehdyimme kurssin nimen mukaisesti erilaisiin oppimista tukeviin tekniikoihin, pohdimme oppimisen luonnetta ja teimme mielenkiintoisia harjoituksia.

Oppiminen on kokemuksista johtuvaa tietotaidon karttumista ja muuttumista. Kurssilla opimme, miten kartuttaa tietotaitoa, ja mikä on itselle sopiva oppimistyyli ja -tekniikka. Erilaiset oppimistekniikat ovat hyödyllisiä monesta syystä: niiden avulla voi oppia asioita monesta eri näkökulmasta, tekniikoiden vaihtelu auttaa keskittymään ja säilyttämään mielenkiinnon opittavia asioita kohtaan.

Kurssilla totesimme myös, että opiskelu on toisinaan ikävää, työlästä ja kurjalta tuntuvaa. Opimme sen, että oppiminen ja opiskelu eivät ole aina sama asia. Opiskelu voi tuntua kurjalta, jos käytössä on aina samat menetelmät, aihepiiri on epäkiinnostava, olo on väsynyt ja / tai on ”tipahtanut kärryilta”. Oppija voi motivoida itseään itselle sopiviin oppimistavoitteisiin ja siten löytää uudelleen oppimisen ilon.

Suosittelemme kurssia tuleville ykkösille seuraavista syistä. Kurssi on rento ja opettavainen, hyödyllinen, mukava ja monipuolinen. Kurssilta saimme vinkkejä opiskelun tehostamiseen (eli miten pääsemme mielekkäämpiin oppimiskokemuksiin) ja siihenkin, miten kohdata vaikeudet ja epäonnistumiset opiskelussa.
von Wrightiä siteeraten voimme todeta, että oppiminen on tiedon rakentamista yksilöllisesti, ja oppiminen edellyttää pohtimista, oppimaan oppimista, vuorovaikutusta ja aikaa ja työtä!

Teksti: Oppimistekniikat -kurssin opiskelijat

Kurssin opettajana koin oppimisen ja opettamisen iloa. Sain ryhmältä hyviä vinkkejä opetustilanteiden monipuolistamiseen (etten aina pitäisi niitä iänikuisia kalvosulkeisia). Oppimistekniikat kurssin taustana on edeltävän vuoden kurssi ”opi rennoksi ja opi rennosti”. Opettajan toiveena on, että rentoutta korostava kurssi toteutuu ensi vuoden syksyn erikoisviikolla.

Teksti: Kristiina L.

Estetiikka on filosofian osa-alue, joka pohtii mm. kauneuden, rumuuden ja taiteen kysymyksiä. Erikoisviikon kurssilla pohdimme kauneutta ja rumuutta eri aikoina eri kulttuureissa, muodin historiaa ja teimme estetiikasta käytännönläheistä – uskonnon luokan seinällä on ryhmämme toteuttama taideteos muotilehtien naiskuvasta.


Filosofi Kantin mukaan kauneuden kokemus perustuu kykyyn arvioida muotojen maailmaa, ja tuo kokemus herättää mielihyvän tunteen. Kauneuden avulla tyydyttyy ihmisen tarve kokea maailma mielekkääksi.

Filosofien lisäksi sukelsimme korkokenkien, tekokynsien ja meikkaamisen mielenkiintoiseen maailmaan. Saimme nauttia Senni Hirvelän opastuksesta kynsien hoidossa. Kiitos, Senni!


Saimme asiantuntevaa opastusta meikkaamiseen NeaNoorassa, jossa yksi ryhmämme jäsen sai arkimeikin (ja me muut kadehdimme). Kiitos NeaNooran väelle!

Muodin historiaa pohdimme (puku)elokuvien kautta. Muotisuunnittelu on keskeinen osa joidenkin elokuvien sisältöä. Onneksi niin, sillä kauneus saa meidät haltioitumaan.

Kaari Utrio on sanonut, että absoluuttisen kauneuden määreitä on vähän. Nainen on aina ollut kaunis, mutta eri nainen eri aikoina. Ajan mittaan siis kaikki olemme kauniita.

Teksti: Estetiikka -kurssin opiskelijat


Sosiaalityön kurssi tyttöjen suosiossa 
Sosiaalityön kurssille osallistui 14 palveluammateista kiinnostunutta tyttöä. Kurssi alkoi jo ennen erikoisviikkoa Kristiina Laihosen teoriatunneilla. Käsittelimme ihmisen kehityksen vaiheita ja sosiaalisia tarpeita. Itse erikoisviikolla pääsimme hakemaamme työpaikkaan näkemään, miten lastenhoidossa, kerhossa, koulussa ja vanhustenhoidossa toimitaan. Saimme tuntumaa sosiaalialoista ja hyödyllistä tietoa, jota voi soveltaa moneen.

Itse vietin viikon ryhmäperhepäivähoidossa alle kouluikäisten ja ykkösluokkalaisten kanssa. Lapsia hoidossa oli kymmenen  ja monet tunsivat minut jo ennestään. Pääsin heti mukaan lasten leikkeihin ja peleihin ja sain osakseni paljon huomiota. Ääni oli käheä vastattuani satoihin kysymyksiin, joita tulvi lasten suusta koko viikon ajan. Askartelin vanhempien lasten kanssa lennokkeja ja perhostauluja. Jotkut lapsista olivat erittäin tarkkoja ja toiset taas eivät jaksaneen keskittyä niin hyvin. Siinä huomasin lasten erilaiset persoonat.

Ongelmatilanteiltakaan ei vältytty. Sekä pienillä lapsilla, että vähän isommillakin oli joskus huonoja päiviä, jolloin kaikki mahdollinen oli huonosti. Silloin oli parasta antaa lapsen vain olla ja leikkiä omissa oloissaan, jos hän niin halusi.

Erikoisviikon jokaisena päivänä piti kirjoittaa päiväkirjaa töiden tapahtumista ja omista tuntemuksista. Jos halusi sai pyytää työnantajalta myös arvion työstä.
     
Viikon aikana opin, että lasten kanssa tarvitaan luovuutta ja kärsivällisyyttäkin. Jokainen päivä oli toisaalta erilainen, vaikka päivärytmi olikin sama.

Teksti: Eevi J.

Tunnelmia erikoisviikon paikallishistorian kurssilta

Paikallishistorian kurssi sai suuren suosin, kun runsas nelikymmenpäinen ryhmä kokoontui historian luokkaan. Opettajina toimivat Johanna Ahonen ja Sinikka Uusitalo.
       
Ensimmäisenä päivänä ryhmä sai asiantuntevan ja kattavan katsauksen Laitilan historiaan. Vanhaa tuntua saatiin, kun katsottiin diaprojektorilla valokuvia muinaisesineistä ja Laitilan historiallisista kohteista. Jokainen oppilas kävi myös katsomassa oman kylänsä historiasta osoitteessa http://www.lailanet.fi /kylahistoria/index.html. Tuntien lopuksi käytiin porukalla Rukoushuoneen mäellä.

     
Toisena päivänä ryhmä lähti heti päivän alkaessa linja-autolla paikalliselle kiertoajelulle. Oppaana toimi arkeologi Marja Pälikkö. Hän kertoi paikkojen taustoista niin linja-autossa kuin paikanpäälläkin. Ensin käytiin Kirkelinna- linnavuorella, jossa linnoitukseen on voitu menneinä aikoina siirtää turvaan lapset ja naiset. Linnoituksen jälkeen suunnattiin Kodjalan Vainiomäen kalmistolle, jossa kuultiin entisaikojen hautausperinteistä ja -tavoista. Matkalla arkeologiakeskus Untamalan yläkertaan ryhmä pysähtyi vielä katselemaan linja-autosta muinaista peltomaisemaa. Untamalasta matka jatkui takaisin koululle.


Kolmantena päivänä, torstaina, oppilaat kokoontuivat ensin historian luokkaan. Siellä jakauduttiin kahteen ryhmään. Toinen puolisko lähti Poukan talolle, jossa Lea Koskinen selvitti Poukan ja muiden Laitilan kohteiden historiaa. Toiset lähtivät Johannan kanssa piispa Eerik Sorolaisen patsaan ja kirkon suuntaan. Kirkon luona ryhmäläiset saivat etsiä hautausmaan vanhimpia hautoja. Puolessa välissä tunteja ryhmät vaihtoivat paikkaa.

Perjantaina ryhmä suuntasi Uuteenkaupunkiin ja perehtyi siellä oleviin historiallisiin kohteisiin.
   
Paikallishistorian kurssi oli antoisa ja erilainen kokemus. Sää ei ehkä ollut maailman paras, mutta se ei latistanut tunnelmaa. Kurssi on ollut oiva tapa jokaiselle laitilalaiselle päivittää ja täydentää omaa asuinpaikkakuntatietämystään.

Teksti: E.J.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti