ma 25.4.
Toinen pääsiäispäivä, kello 9:00. Saksanryhmämme lähtee suorittamaan kenttätutkimusta itse Berliiniin.
Matkaamme Helsinki-Vantaan lentokentälle Raittisen kyydissä. Perillä luovutamme matkalaukkumme eteenpäin ja turvatarkastutamme itsemme. Parin tunnin odottelun jälkeen istumme AirBerliinissä, vaajaan kahden tunnin lennolla.
Saavumme Tegelin lentokentälle, odotamme kimpsujamme, ja pakkaudumme linja-autoon. Saamme ensikosketuksen Saksan pääkaupunkiin saapuessamme bussilla Itä-Berliinin puolelle Transit Loft –hotelliimme.
Melko pian lähdemme porukalla valloittamaan kaupungin kadut. Täällähän on kesä! Värikkäitä rakennuksia ja rauhaisaa ihmisliikennettä riittää. Ja liikennevaloissakin meitä tervehtii jo punainen Ampelmann.
14 meistä päätyy maistamaan paikallista ruokaa samaan ravintolaan, ja niin syömme ulkona italialaisessa paikassa. Meitä ympäröi lämmin, rento ja yhteishenkinen tunnelma.
Syötyämme palaamme hotellille, ja lähdemme Berliinin yöelämään Alexanderplatzille, Itä-Berliinin keskustaan. Pimeys saapuu yllättäen. Kaikkialla on silti kesäistä. Aukion pienet kojut muistuttavat etäisesti Munamarkkinoita: kuivattuja hedelmiä, I love Berlin, Televisiotorni, neonvaloja, makkaraa. Ihmisiä näkyy suhteellisen vähän, mikä johtunee pääsiäisestä.
Raitiovaunulla takaisin hotellille, ja asettuminen kodiksi, eli matkalaukun sisällön levittäminen ympäri neljän hengen huonettamme.
ti 26.4.
Herään auringonpaisteeseen ja viereisen työmaan urakointiin. Berliinissä rakennetaan jatkuvasti. Tutustun hotellin aamupalaan: leipää, jogurttia, mysliä, vanukasta, vohveleita, hedelmäsalaattia, kahvia, leikkeleitä…
Klo 10:00 lähtö kiertoajelulle ympäri pääkaupunkia. Oppaanamme saksalainen, suomea sujuvasti suoltava opas. Kierrämme pikkubussissa ympäri Berliiniä selostuksen kera. Kameroiden laukaisimet ovat koetuksella. Tutustumme Berliinin muurin jäänteisiin. Kurkistamme jopa sen raosta nähden saman maiseman kuin sen ajan berliiniläisetkin. Tiellemme osuu myös presidentinlinna, Voitonpylväs, holokaustin muistomerkki, Brandenburgin portti, Pohjoismaiden suurlähetystöt ja päärautatieasema.
Kierroksemme jälkeen menemme parini kanssa läheiseen ostoskeskukseen, jossa tutustun muun muassa Ampelmann-, Ostpaket- ja Ostblock-kauppoihin. DDR:n hyvien puolien kaipuun näkee.
Illalla käymme isommalla ryhmällä Tv-tornin juurella ja Alexanderplatzilla kiertelemässä. Alkaa sataa ja salamoida kunnolla. Ei haittaa, minua odottaa hotellilla muutaman tunnin postikorttirumba…
ke 27.4.
Tankki täyteen, ja lähtö naapurikaupunki Potsdamiin klo 9.30. Matka sujuu moottoritietä pitkin, joskin tieviivojenmaalaus aiheuttaa ruuhkaa.
Perillä ”maalaiskaupungissa”, kauneuden ja vihreyden tyyssijassa. Kohteenamme on Sancoussin barokkilinna. Mukava brittirouva toimii oppaanamme. Kävelemme turvatarkastuksen ohitse. ”Valokuvaaminen kielletty ilman erillistä lupaa.” Meidät ”lukitaan” aina yhteen huoneeseen kerrallaan. Linna on kultainen, runsaasti koristeltu, ainutlaatuinen. Puutarhassa kamerat räpsivät kuvia entistäkin ahkerammin. Kamerat eivät pelkästään zoomaile, vaan myös silmämme – mikä väriloisto.
Lähdemme Potsdamin keskustaan, jossa meillä on pari tuntia vapaa-aikaa kierrellä kaupoissa ja täyttää itsemme. Seilaamme vanhantyylisellä, kaksikilometrisellä kävelykadulla. Lopulta tutustumme poikien kesken paikalliseen ruokaan, currywurstiin. Istumme, nautimme kesästä, ja kiertelemme lisää. Mansikoita!
Palaamme hotellille, lepäämme hetken, kunnes suuntaamme isommalla porukalla kohti ostoskatua, jonka bongasimme eilisellä kiertoajelulla. No, emme muista sen nimeä, joten otamme metron, ja lähdemme umpimähkään johonkin. Löydämme Unter den Lindenille paikallisten avulla. Emme silti löydä sitä, mitä etsimme. Emme kuitenkaan ole hukassa, sillä jos ei ole määränpäätä, niin kuinka voisi eksyäkään.
Loppuillasta lähdemme ihastelemaan päärautatieasemaa. Saavumme junalla takaisin Alexanderplatzille, muttemme nouse vielä kyydistä. Istumme tovin, kunnes ”DDR” alkaa näkyä niin vahvasti asemilla, että on syytä vaihtaa junaa. Jälleenrakennusurakka on valtava, ja sen rajat voi nähdä selvästi. Hyvän ja huonon raja vaihtuu kuin seinään: suuria ostoskeskuksia, sitten slummitaloja ja köyhälistöä.
Vielä hetki naurua toisten hotellihuoneessa, ja olemme nauttineet päivästä ”koko rahan edestä”.
to 28.4.
Viimeinen ohjattu yhteistoimintapäivä. Aamupala, sitten kohti synkkää Sachsenhausenia. Keskitysleirialue ei tunnu niin ihmeelliseltä: vihreää nurmikkoa, muutama jäljellä oleva rakennus. Vahvoja inhoreaktioita aiheuttaa sen sijaan kuulla, mitä tällä alueella on oikeasti tehty. Saksalainen, englannintaitoinen oppaamme selittää selkeästi, puolueettomasti ja mielenkiintoisesti tapahtumia, jotka tosin olivat kauheita. Kaiken jälkeen päätämme kierroksemme Sektori Z:taan, paikoista pahimpaan. Näemme rauniot niistä rakennuksista, joista leirin toiminta-aikana tuli ihmistuhkaa yhteensä kahdeksan tonnia. On kauheaa seistä tällä rauhallisella alueella kuvitellen samalla niitä hirveyksiä, joita juuri tässä paikassa harjoitettiin vain joitakin vuosikymmeniä sitten.
Selvittyämme takaisin ajatuksia herättäneestä päiväretkestämme suuntaamme yhteiselle päivälliselle Nikolaivierteliin.
Syötyäni lähden toisen saksanryhmäläisen kanssa etsimään Madame Tussauds’n vahakabinettia. Löydämme sen ja päätämme vierailuajankohdaksemme huomisen päivän. Tapaamme kaksi muuta ryhmäläistämme. Etenemme hiljalleen Unter den Lindeniä pitkin kohti Alexanderplatzia kierrellen ja pysähtyen jokaisessa matkamuistomyymälässä.
On kaunis kesäilta, aurinko paistaa sopivalta korkeudelta, viileä tuulenvire hellii, eikä meillä ole kiire minnekään. Pysähdymme tuomiokirkon läheisyyteen kuuntelemaan, kun eräs mies soittaa pianontapaista kirkon portaiden edessä. Carpe diem -tilanne. Havahduttuamme transsista suuntaamme hotellille. Vielä iltajuorut useampienkin henkilöiden kanssa ja sitten pehkuihin. Upea päivä!
pe 29.4.
Rauhallinen herääminen ja aamupalan kautta Alexanderplatzille paikalliseen Giganttiin. Seurueemme vahvistuu, ja lähdemme metrolla kohti sitä oikeaa ostoskatua, Kurfürstendammia. Talsimme ostoskadun toista puolta nähden esimerkiksi Lacosten, Louis Vuittonin ja Legon myymälät. Pistäydymme osassa niistä, mutta vain katsomassa.
Päivä on lämmin, joten jokainen puiden varjoissa saavutettu hetki on erävoitto.
Pääkohteeksemme muodostuu KaDeWe, väitetysti yksi suurimmista tavarataloista. Valikoimaa ei voi moittia – onhan keskuksessa Iittalan tavaroillakin oma pieni soppensa. Matkamuistoja, syömään ja hotellille.
Nyt uusi vahakabinettivierailuyritys neljän hengen porukalla. Jotenkin hyvin varattu aikamme valuu hukkaan, joten päätämme lähteä huomenna heti ensimmäiseksi aamulla kohti vahanukkejen säilytyspaikkaa. Erkaannumme, ja jatkan matkaani Unter den Lindenin matkamuistomyymälöitä kohti.
Shoppailen rauhassa aina klo 20.00 asti, joka on Berliinissä yleinen kauppojen sulkemisaika. Hotellille päin kävellessäni ilta-aurinko paistaa jälleen lämpimästi. Hotellilla, juttelua, naurua, ivailua. Päivät hupenevat uhkaavasti.
la 30.4.
Kolmas kerta toden … Nyt ryhmämme saavuttaa bussilla kauan himoitsemansa määränpään, Madame Tussauds’n. Hengailemme muun muassa Cruisen Tomin, Shrekin, Madonnan ja Barack Obaman kanssa. Julkkiskierros on hintansa veroinen.
Vierailun jälkeen tapaan ystäväni Alexanderplatzilla. Shoppailemme viimeisiä tuliaisia ja nautimme kauniista ilmasta.
Hotellilla vuorossa on armoton pakkaaminen. Onko pakko lähteä? Tunnin murhenäytelmän jälkeen lähdemme vielä klo 19:00 iltakävelylle Berliinin kauniisiin puistoihin.
Annamme metron kuljettaa itsemme toiselle puolelle kaupunkia, jonka jälkeen jalkaudumme ulkoilmaan. Paikallistamme itsemme kartalle aivan Voitonpylvään läheisyyteen, missä meidän pitikin olla. Kävelemme siksakkia monumentin ympäristön puistoissa ja ihastelemme vehreitä, jättimäisiä lehtipuumetsiä. Citykanejakin näkyy. Ohitamme aikaisemmin viikolla bussista näkemiämme kohteita, kuten erilaisia suurlähetystöjä, Philharmonia-talon ja holokaustin muistomerkin. Ilta pimenee jo sytyttäen katulamput. Saavumme Brandenburgin portille, josta matkaamme metrolla päärautatieasemalle. Keräys lastensäätiön hyväksi – mikä helpotus, pääsen kaikista yksi- ja kaksisenttisistäni eroon! Junalla Alexanderplatzille, raitiovaunulla hotellille.
Turvallisesti perillä 22.00 maissa, eikä jaloissakaan tunnu kolotusta. Emme loppujen lopuksi kävelleet kauhean pitkää matkaa, vaikka olimmekin hotellistamme katsottuna melko kaukana. Berliinissä välimatkojen suhteellisten suuruuksien ymmärtäminen hämärtyy, sillä kaikkialle pääsee kätevästi julkisilla.
Vuorossa vielä pienet iltapakkaukset. Huomenna olisi sitten se ristiriitaisia tunteita herättävä kotiinlähtö.
su 1.5.
Tuhdin aamiaisen jälkeen suoritan asuinkulmien viime hetken valokuvauksen ja pienen kaupunkilenkin upeassa aamuauringossa. Tupatarkastus, kaikki kunnossa, lähtö.
Saavumme lentokentälle, luovumme laukuistamme ja kävelemme porttien läpi. Muutaman tunnin odottelu, sitten AirBerliinin koneeseen. Suomi, täältä tullaan! Maisemat ovat upeat: auringon kirjomia pilvipeltoja.
Suomessa taas, joskin jälleennäkeminen ei ole kaikille niin mieluisa: kesä vaihtui kevääksi, mikä tarkoittaa lehdettömiä puita, alhaista lämpötilaa ja pientä räntää. Mutta Suomi on aina Suomi, kotona taas.
Monet nukkuvat tai voivottelevat sitä, miten he olisivat nyt ihan mielellään vielä nauttimassa lämpimästä Berliinistä, johon kyllä oikeasti ehti tottua jo viikossa todella hyvin. Se kaikki on vain leikkimielistä suunsoittoa, jolla valmistaudutaan sopeutumaan taas edessä olevaan arkeen.
Saavumme perille lähtöpisteeseemme, koulun luokse. Viikon reissu on päättynyt. Sen pituinen se.
ma 2.5.
Paluu arkeen. Mitä, olenko joskus ollut Saksassa? Missä ovat kaikki raitiovaunut muutaman kilometrin koulumatkalle? Entä missä norkoilee kesä? Mutta on arjessa hyvääkin: täällä ei ole yksi- ja kaksisenttisiä taskunpohjalla ärsyttämässä.
Matkamme sujui kokonaisuutena erinomaisesti, ja niinpä meillä kaikilla on varmasti monia hyviä muistoja, joihin palata viipyilemään aina tarpeen vaatiessa. Omissa muistoissani Berliini on kaunis, kesäinen, taiteellinen, puhdas, vehreä ja tietyllä tavalla rauhallinen miljoonakaupunki. Teksti: Jarmo U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti