Laitilan lukion lehti

Viikko 17 Berliinissä – näin sen koin

2011-05-12T21:24:00.000+03:00

ma 25.4.

Toinen pääsiäispäivä, kello 9:00. Saksanryhmämme lähtee suorittamaan kenttätutkimusta itse Berliiniin.

Matkaamme Helsinki-Vantaan lentokentälle Raittisen kyydissä. Perillä luovutamme matkalaukkumme eteenpäin ja turvatarkastutamme itsemme. Parin tunnin odottelun jälkeen istumme AirBerliinissä, vaajaan kahden tunnin lennolla.

Saavumme Tegelin lentokentälle, odotamme kimpsujamme, ja pakkaudumme linja-autoon. Saamme ensikosketuksen Saksan pääkaupunkiin saapuessamme bussilla Itä-Berliinin puolelle Transit Loft –hotelliimme.

Melko pian lähdemme porukalla valloittamaan kaupungin kadut. Täällähän on kesä! Värikkäitä rakennuksia ja rauhaisaa ihmisliikennettä riittää. Ja liikennevaloissakin meitä tervehtii jo punainen Ampelmann.

14 meistä päätyy maistamaan paikallista ruokaa samaan ravintolaan, ja niin syömme ulkona italialaisessa paikassa. Meitä ympäröi lämmin, rento ja yhteishenkinen tunnelma.

Syötyämme palaamme hotellille, ja lähdemme Berliinin yöelämään Alexanderplatzille, Itä-Berliinin keskustaan. Pimeys saapuu yllättäen. Kaikkialla on silti kesäistä. Aukion pienet kojut muistuttavat etäisesti Munamarkkinoita: kuivattuja hedelmiä, I love Berlin, Televisiotorni, neonvaloja, makkaraa. Ihmisiä näkyy suhteellisen vähän, mikä johtunee pääsiäisestä.

Raitiovaunulla takaisin hotellille, ja asettuminen kodiksi, eli matkalaukun sisällön levittäminen ympäri neljän hengen huonettamme.

ti 26.4.

Herään auringonpaisteeseen ja viereisen työmaan urakointiin. Berliinissä rakennetaan jatkuvasti. Tutustun hotellin aamupalaan: leipää, jogurttia, mysliä, vanukasta, vohveleita, hedelmäsalaattia, kahvia, leikkeleitä…

Klo 10:00 lähtö kiertoajelulle ympäri pääkaupunkia. Oppaanamme saksalainen, suomea sujuvasti suoltava opas. Kierrämme pikkubussissa ympäri Berliiniä selostuksen kera. Kameroiden laukaisimet ovat koetuksella. Tutustumme Berliinin muurin jäänteisiin. Kurkistamme jopa sen raosta nähden saman maiseman kuin sen ajan berliiniläisetkin. Tiellemme osuu myös presidentinlinna, Voitonpylväs, holokaustin muistomerkki, Brandenburgin portti, Pohjoismaiden suurlähetystöt ja päärautatieasema.

Kierroksemme jälkeen menemme parini kanssa läheiseen ostoskeskukseen, jossa tutustun muun muassa Ampelmann-, Ostpaket- ja Ostblock-kauppoihin. DDR:n hyvien puolien kaipuun näkee.

Illalla käymme isommalla ryhmällä Tv-tornin juurella ja Alexanderplatzilla kiertelemässä. Alkaa sataa ja salamoida kunnolla. Ei haittaa, minua odottaa hotellilla muutaman tunnin postikorttirumba…

ke 27.4.

Tankki täyteen, ja lähtö naapurikaupunki Potsdamiin klo 9.30. Matka sujuu moottoritietä pitkin, joskin tieviivojenmaalaus aiheuttaa ruuhkaa.

Perillä ”maalaiskaupungissa”, kauneuden ja vihreyden tyyssijassa. Kohteenamme on Sancoussin barokkilinna. Mukava brittirouva toimii oppaanamme. Kävelemme turvatarkastuksen ohitse. ”Valokuvaaminen kielletty ilman erillistä lupaa.” Meidät ”lukitaan” aina yhteen huoneeseen kerrallaan. Linna on kultainen, runsaasti koristeltu, ainutlaatuinen. Puutarhassa kamerat räpsivät kuvia entistäkin ahkerammin. Kamerat eivät pelkästään zoomaile, vaan myös silmämme – mikä väriloisto.

Lähdemme Potsdamin keskustaan, jossa meillä on pari tuntia vapaa-aikaa kierrellä kaupoissa ja täyttää itsemme. Seilaamme vanhantyylisellä, kaksikilometrisellä kävelykadulla. Lopulta tutustumme poikien kesken paikalliseen ruokaan, currywurstiin. Istumme, nautimme kesästä, ja kiertelemme lisää. Mansikoita!

Palaamme hotellille, lepäämme hetken, kunnes suuntaamme isommalla porukalla kohti ostoskatua, jonka bongasimme eilisellä kiertoajelulla. No, emme muista sen nimeä, joten otamme metron, ja lähdemme umpimähkään johonkin. Löydämme Unter den Lindenille paikallisten avulla. Emme silti löydä sitä, mitä etsimme. Emme kuitenkaan ole hukassa, sillä jos ei ole määränpäätä, niin kuinka voisi eksyäkään.

Loppuillasta lähdemme ihastelemaan päärautatieasemaa. Saavumme junalla takaisin Alexanderplatzille, muttemme nouse vielä kyydistä. Istumme tovin, kunnes ”DDR” alkaa näkyä niin vahvasti asemilla, että on syytä vaihtaa junaa. Jälleenrakennusurakka on valtava, ja sen rajat voi nähdä selvästi. Hyvän ja huonon raja vaihtuu kuin seinään: suuria ostoskeskuksia, sitten slummitaloja ja köyhälistöä.

Vielä hetki naurua toisten hotellihuoneessa, ja olemme nauttineet päivästä ”koko rahan edestä”.

to 28.4.

Viimeinen ohjattu yhteistoimintapäivä. Aamupala, sitten kohti synkkää Sachsenhausenia. Keskitysleirialue ei tunnu niin ihmeelliseltä: vihreää nurmikkoa, muutama jäljellä oleva rakennus. Vahvoja inhoreaktioita aiheuttaa sen sijaan kuulla, mitä tällä alueella on oikeasti tehty. Saksalainen, englannintaitoinen oppaamme selittää selkeästi, puolueettomasti ja mielenkiintoisesti tapahtumia, jotka tosin olivat kauheita. Kaiken jälkeen päätämme kierroksemme Sektori Z:taan, paikoista pahimpaan. Näemme rauniot niistä rakennuksista, joista leirin toiminta-aikana tuli ihmistuhkaa yhteensä kahdeksan tonnia. On kauheaa seistä tällä rauhallisella alueella kuvitellen samalla niitä hirveyksiä, joita juuri tässä paikassa harjoitettiin vain joitakin vuosikymmeniä sitten.

Selvittyämme takaisin ajatuksia herättäneestä päiväretkestämme suuntaamme yhteiselle päivälliselle Nikolaivierteliin.

Syötyäni lähden toisen saksanryhmäläisen kanssa etsimään Madame Tussauds’n vahakabinettia. Löydämme sen ja päätämme vierailuajankohdaksemme huomisen päivän. Tapaamme kaksi muuta ryhmäläistämme. Etenemme hiljalleen Unter den Lindeniä pitkin kohti Alexanderplatzia kierrellen ja pysähtyen jokaisessa matkamuistomyymälässä.

On kaunis kesäilta, aurinko paistaa sopivalta korkeudelta, viileä tuulenvire hellii, eikä meillä ole kiire minnekään. Pysähdymme tuomiokirkon läheisyyteen kuuntelemaan, kun eräs mies soittaa pianontapaista kirkon portaiden edessä. Carpe diem -tilanne. Havahduttuamme transsista suuntaamme hotellille. Vielä iltajuorut useampienkin henkilöiden kanssa ja sitten pehkuihin. Upea päivä!

pe 29.4.

Rauhallinen herääminen ja aamupalan kautta Alexanderplatzille paikalliseen Giganttiin. Seurueemme vahvistuu, ja lähdemme metrolla kohti sitä oikeaa ostoskatua, Kurfürstendammia. Talsimme ostoskadun toista puolta nähden esimerkiksi Lacosten, Louis Vuittonin ja Legon myymälät. Pistäydymme osassa niistä, mutta vain katsomassa.

Päivä on lämmin, joten jokainen puiden varjoissa saavutettu hetki on erävoitto.

Pääkohteeksemme muodostuu KaDeWe, väitetysti yksi suurimmista tavarataloista. Valikoimaa ei voi moittia – onhan keskuksessa Iittalan tavaroillakin oma pieni soppensa. Matkamuistoja, syömään ja hotellille.

Nyt uusi vahakabinettivierailuyritys neljän hengen porukalla. Jotenkin hyvin varattu aikamme valuu hukkaan, joten päätämme lähteä huomenna heti ensimmäiseksi aamulla kohti vahanukkejen säilytyspaikkaa. Erkaannumme, ja jatkan matkaani Unter den Lindenin matkamuistomyymälöitä kohti.

Shoppailen rauhassa aina klo 20.00 asti, joka on Berliinissä yleinen kauppojen sulkemisaika. Hotellille päin kävellessäni ilta-aurinko paistaa jälleen lämpimästi. Hotellilla, juttelua, naurua, ivailua. Päivät hupenevat uhkaavasti.

la 30.4.

Kolmas kerta toden … Nyt ryhmämme saavuttaa bussilla kauan himoitsemansa määränpään, Madame Tussauds’n. Hengailemme muun muassa Cruisen Tomin, Shrekin, Madonnan ja Barack Obaman kanssa. Julkkiskierros on hintansa veroinen.

Vierailun jälkeen tapaan ystäväni Alexanderplatzilla. Shoppailemme viimeisiä tuliaisia ja nautimme kauniista ilmasta.

Hotellilla vuorossa on armoton pakkaaminen. Onko pakko lähteä? Tunnin murhenäytelmän jälkeen lähdemme vielä klo 19:00 iltakävelylle Berliinin kauniisiin puistoihin.

Annamme metron kuljettaa itsemme toiselle puolelle kaupunkia, jonka jälkeen jalkaudumme ulkoilmaan. Paikallistamme itsemme kartalle aivan Voitonpylvään läheisyyteen, missä meidän pitikin olla. Kävelemme siksakkia monumentin ympäristön puistoissa ja ihastelemme vehreitä, jättimäisiä lehtipuumetsiä. Citykanejakin näkyy. Ohitamme aikaisemmin viikolla bussista näkemiämme kohteita, kuten erilaisia suurlähetystöjä, Philharmonia-talon ja holokaustin muistomerkin. Ilta pimenee jo sytyttäen katulamput. Saavumme Brandenburgin portille, josta matkaamme metrolla päärautatieasemalle. Keräys lastensäätiön hyväksi – mikä helpotus, pääsen kaikista yksi- ja kaksisenttisistäni eroon! Junalla Alexanderplatzille, raitiovaunulla hotellille.

Turvallisesti perillä 22.00 maissa, eikä jaloissakaan tunnu kolotusta. Emme loppujen lopuksi kävelleet kauhean pitkää matkaa, vaikka olimmekin hotellistamme katsottuna melko kaukana. Berliinissä välimatkojen suhteellisten suuruuksien ymmärtäminen hämärtyy, sillä kaikkialle pääsee kätevästi julkisilla.

Vuorossa vielä pienet iltapakkaukset. Huomenna olisi sitten se ristiriitaisia tunteita herättävä kotiinlähtö.

su 1.5.

Tuhdin aamiaisen jälkeen suoritan asuinkulmien viime hetken valokuvauksen ja pienen kaupunkilenkin upeassa aamuauringossa. Tupatarkastus, kaikki kunnossa, lähtö.

Saavumme lentokentälle, luovumme laukuistamme ja kävelemme porttien läpi. Muutaman tunnin odottelu, sitten AirBerliinin koneeseen. Suomi, täältä tullaan! Maisemat ovat upeat: auringon kirjomia pilvipeltoja.

Suomessa taas, joskin jälleennäkeminen ei ole kaikille niin mieluisa: kesä vaihtui kevääksi, mikä tarkoittaa lehdettömiä puita, alhaista lämpötilaa ja pientä räntää. Mutta Suomi on aina Suomi, kotona taas.

Monet nukkuvat tai voivottelevat sitä, miten he olisivat nyt ihan mielellään vielä nauttimassa lämpimästä Berliinistä, johon kyllä oikeasti ehti tottua jo viikossa todella hyvin. Se kaikki on vain leikkimielistä suunsoittoa, jolla valmistaudutaan sopeutumaan taas edessä olevaan arkeen.

Saavumme perille lähtöpisteeseemme, koulun luokse. Viikon reissu on päättynyt. Sen pituinen se.

ma 2.5.

Paluu arkeen. Mitä, olenko joskus ollut Saksassa? Missä ovat kaikki raitiovaunut muutaman kilometrin koulumatkalle? Entä missä norkoilee kesä? Mutta on arjessa hyvääkin: täällä ei ole yksi- ja kaksisenttisiä taskunpohjalla ärsyttämässä.

Matkamme sujui kokonaisuutena erinomaisesti, ja niinpä meillä kaikilla on varmasti monia hyviä muistoja, joihin palata viipyilemään aina tarpeen vaatiessa. Omissa muistoissani Berliini on kaunis, kesäinen, taiteellinen, puhdas, vehreä ja tietyllä tavalla rauhallinen miljoonakaupunki.

Teksti: Jarmo U.

Wanhojen tanssit

2011-05-12T21:22:00.000+03:00

Penkkareiden jälkeen lukion kakkosluokkalaisten oli aika juhlia koulun vanhimpana olemista Wanhojen tanssien merkeissä. Moni (ainakin tytöistä) oli odottanut kyseistä prinsessapäivää jo päiväkodista asti ja viimein 18.2. kuukausien harjoittelun jälkeen koitti hartaasti odotettu päivä.

Yhdeksän maissa koulun käytävät täytti korkojen kopina ja helmojen kahina, kun me koulun uudet vanhimmat saavuimme paikalle. Aamupäivän aikana lukiolaiset sekä ylä- ja alakoululaiset saivat nauttia tanssiesityksistä ja pukuloistosta. Ruokailun aikana osoitimme uuden asemansa meitä nuoremmille oppilaille huulipunahyökkäyksin, ja monen ykkösen ja yläkoululaisen poskia koristikin loppupäivän W-kirjaimet. Wanhojen puheen jälkeen jakaannuimme kahteen ryhmään ja kävimme ilahduttamassa laitilaisia tansseillamme mm. Kaupungintalolla, Veljeskodissa ja Kaukolankodissa. Monen katsojan suusta saattoi kuulla ihastuneita kommentteja hyvin menneistä tansseista sekä kauniista ja komeista nuorista.

Päivän esitysten jälkeen oli muutama tunti aikaa hengähtää ennen illan esitystä ystäville ja sukulaisille. Illan esitys oli (ainakin itselleni) kaikkein hermostuttavin, vaikka tanssit olivat sujuneet päivällä hienosti. Esityksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus tanssia kanssamme muutama valssi.

Pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen ilta jatkui Raumalle syömään ja Rauman lukiolaisten järjestämille jatkoille Lappiin.

Teksti: Jenni A.

Potkiaiset 16.2.2011 - sydämiä, naurua ja jauhoja

2011-05-12T21:21:00.000+03:00

Vuoden 2011 abit hyvästelivät opinahjonsa perinteiseen tyyliin penkkaripäivänä. Kakkoset, sittemmin lukion vanhempien asemaan nousseet, puolestaan jättivät jäähyväiset abiturienteille penkkaripäivän aattona järjestetyissä potkiaisissa. Tunninmittaisessa ”muistotilaisuudessa” testattiin kolmasluokkalaisten ryhmätaitoja ja älykkyyttä, juotiin kakkukahvit ja kokoonnuttiin viimeistä kertaa yhteen. Tilaisuutta ympäröi positiivinen ja lämmin tunnelma – taisi joillakuilla hauskaakin olla.

Lukion kakkosten abeille järjestämä tilaisuus ideoitiin ja toteutettiin oppituntien ulkopuolella. Kaiken takana oli muutaman aktiivisen henkilön muodostama dreamteam, joka oli päävastuussa tapahtumasta. Kaikki kakkoset osallistuivat osaltaan järjestelyihin antamalla pienen kolehdin tarjoilu- ja materiaalikustannuksia varten.

Potkiaiset, joiden teemana oli ystävänpäivä, alkoivat kello 15:00. Yhdenmukaisesti mustiin abivaatteisiin pukeutuneet potkittavat saapuivat koulun ruokalaan kakkosten muodostamaa kunniakujaa pitkin. Ensin ohjelmassa oli alkumalja maljapuheineen. Lämminhenkisen leikkimielinen puhe abeista kirvoitti naurunhymähdyksiä ja hyväksyviä nyökytyksiä yleisön joukosta.

Ennen kahvitarjoilua abien piti todistaa sydänpelissä ryhmätyöskentelykykynsä. Ruokalan seinille kiinnitetyt, jokaiselle erikseen nimetyt sydämet sisälsivät aforismin ja ohjeet ruokajonojen muodostamiseen. Kaikkien löydettyä paikkansa tarjoiltiin väelle täytekakkua sekä kinkkupiirakkaa kahvin kera. Tarjoilun ja tarjottavat kakkoset olivat ostaneet koulun keittiöltä, joka hoiti osuutensa moitteettomasti. Kahvittajattarina oli lisäksi neljä ykkösluokkalaista. Kukkaispöytäliinat ja Laitilan Puutarhakaupasta hankitut kukkakimput koristivat pöytiä, joista kantautui kahvittelun lomassa vilkas puheensorina.

Tarjoilun jälkeen abiturientit pääsivät osoittamaan viisautensa tietovisassa opettajia vastaan. Tiukka kilpailu päättyi lopulta potkittavien ylivoimaiseen 6-0 voittoon, ja opettajien todettiin joutuvan palaamaan takaisin koulunpenkeille. Tulokseen saattoivat tietysti vaikuttaa kysymykset, jotka oli laadittu kunkin kohderyhmän älykkyysosamäärää puolueellisesti mukaillen.

Lopulta koitti potkaisu, jossa abit laskettiin pois Laitilan lukiosta. Ryhmänohjaajat Aki ja Riitta jättivät viimeisen jäljen oppilaisiinsa: jauhoisen kengänkuvan jokaisen takalistoon.

Kakkosten ydinryhmän, useiden auttajien, lämminhenkisten abien sekä rentojen opettajien ja oppilaiden sekoittuessa keskenään syntyi lopputuloksena onnistunut mikstuura, potkiaiset. Alkujaan huolestuttanut pelko alhaisesta osallistumisprosentista osoittautui turhaksi ja tilaisuus oli onnistuneesti hallittu kokonaisuus, jossa tekijöiltä kyllä vaadittiin improvisaatiotakin.

Hyvin onnistuneen tilaisuuden takana oli useita henkilöitä, joita ei tässä erikseen nimeltä mainita, mutta jotka varmasti tietävät ansaitsevansa suuren kiitoksen vaivannäöstään ja panoksestaan tilaisuuden puolesta. Siis kiitos kaikille potkiaisten järjestämiseen tai itse tilaisuuteen jollakin tavoin osallistuneille! Toivottavasti Laitilan lukion potkiaisperinne jatkuu vahvana jatkossakin. Vastuusta ja rimaa hipovasta täydellisyydestä parsittu viitta laskeutuu nyt tulevien kakkosten harteille.

Teksti: Jarmo U.

Tulevan syksyn erikoisviikon tarjontaa

2011-05-12T21:17:00.000+03:00

Mikä on erikoisviikko?

Erikoisviikon kurssit ovat soveltavia ja ne arvostellaan aina suoritusmerkinnällä hylätty/hyväksytty. Poissaoloja ei saa tulla, tai ne korvataan erilaisilla tehtävillä.

Kurssien aiheet suunnitellaan joka vuosi erikseen ja oppilaat pääsevät vaikuttamaan niihin. Abeilla on viikon aikana mahdollisuus osallistua englannin ja ruotsin kertauskursseille, mutta he saavat olla mukana myös muilla kursseilla.

Ensi syksyn kurssitarjonta pitää sisällään seuraavanlaisia opintokokonaisuuksia:

ENA9 (englannin puhekurssi), survival- / turvakurssi, uskonto elokuvassa -kurssi, yrittäjyyskurssi, ilmaisutaito, luova kirjoittaminen, viittomakieli, historiaa populaarikulttuurissa -kurssi, ensiapukurssi, LI7, tietotekniikan ajokortti, biologian laborointi sekä sosiaalityön kurssi. Lisäksi abeille on tarjolla englannin ja ruotsin kurssit, jotka valmentavat syksyn kirjoituksiin.

Seuraavassa on opettajien kirjoittamia lyhyitä esittelyjä erikoisviikon kursseista:

Liikunta:

Liikuntakurssilla tutustutaan hieman erikoisempiin liikuntalajeihin, joihin ei muilla lukion liikuntakursseilla perehdytä. Lajivalikoima vaihtelee vuosittain ja viikon ohjelma pyritään tekemään opiskelijoiden toiveiden mukaiseksi mahdollisuuksien mukaan. Kurssimaksu n.20 €

Survival:

Survivalkurssilla opitaan luonnossa liikkumisen, -ja selviytymisen taitoja. Kurssi muodostuu kahdesta erikoisviikolla pidettävästä aamupäivän opetustuokiosta ja vuorokauden mittaisesta kenttäjaksosta pe-la. Kurssimaksu n. 20 €

Populaarikulttuuri historiassa:

Kurssilla tutustutaan erilaisiin populaarikulttuurin ilmiöihin ja tuotoksiin siitä näkökulmasta, miten niissä käsitellään historiallisia faktoja. Yhdessä pohditaan esimerkkien kautta sitä, minkälaisen kuvan historiasta ne antavat ja millaisia ”taiteilijan vapauksia” niissä on käytetty. Jokainen opiskelija tutustuu myös johonkin itse valitsemaansa työhön (musiikkikappaleeseen, elokuvaan, maalaukseen, runoon…) ja esittelee muulle ryhmälle sekä alkuperäistyön että sen taustalla olevan oikean historian. Kurssin tarkoitus on osoittaa, että populaarikulttuurikin voi opettaa historiaa – ja ennen kaikkea lähdekritiikkiä!

Yrittäjyyden minikurssi:

Laitilan yrittäjien kanssa yhteistyössä tarjottava kurssi, jonka aikana kuullaan asiantuntijaesityksiä yrittäjiltä, käydään tutustumassa lähialueen yrityksiin ja mahdollisuuksien mukaan tehdään hieman käytännön harjoituksiakin.

Ihmisen biologiaa laboroiden:

Kurssilla käydään läpi ihmisen solujen, verenkierron, erityselimistön, silmän ja aivojen rakennetta ja toimintaa sekä laboroidaan sydän, munuainen, silmä ja aivot. Lisäksi tutkitaan ja valmistetaan mikroskooppinäytteitä.

Sosiaalityö:

Sosiaalityö on kokonainen kurssi. Se koostuu kokoontumisista n. kerran viikossa koulupäivän jälkeen ennen syksyn erikoisviikkoa. Kokoontumisissa luodaan pohjaa erikoisviikon ”kenttäjaksoa” varten. Erikoisviikon aikana opiskelijat ovat harjoittelijoina valitsemassaan kohteessa, esim. päivähoidossa, koulussa tai kotipalvelussa.

Uskonto elokuvassa:

Uskonto elokuvassa -kurssilla sovelletaan uskontotieteellistä näkökulmaa elokuvalliseen kerrontaan: uskonnollisten aiheiden käsittely ja tulkintamahdollisuudet.

Ahdistava koulu

2010-11-15T20:25:00.000+02:00

Voisiko yläastelainen koulupäiväänsä enää paremmin aloittaa, kun aamulla oppilaitokseen saapuessaan kohtaa äkäisiä ilmeitä, uneliaita haukotuksia tai välinpitämättömiä katseita? Suomi on jo pitkään ollut peränpitäjä WHO:n kansainvälisissä kouluviihtyvyystutkimuksissa. Miksi emme viihdy opinahjoissamme?

Nuorten huonoa viihtyvyyttä todistaa jälleen muun muassa Ylen nettisivuilla 17.8.2009 julkaistu uutinen Suomalaisten kouluviihtyvyys heikko. Kirjoituksessa todetaan koulukokemusten olevan mieluisia valtaosalla oppilaista, mutta silti joka kolmas suhtautuu kielteisesti kouluun. Voin hyvin uskoa sen.

Huonoa viihtyvyyttä selitetään usein surkeilla opettajilla sekä oppilaisiin kohdistuvilla liikavaatimuksilla. Itse yläasteen kokeneena tiedän molempien edellä mainittujen syiden olevan vain huonoja selityksiä. Huonon viihtyvyyden syy löytyy usein oppilaasta itsestään! On totta, että esimerkiksi huonot arkirutiinitottumukset ja kaverit asenteineen vaikuttavat koulujaksamiseen. Koulukiusaaminen taas on ihan eri, vakava lukunsa. Lisäksi luokkien huonolla ergonomialla on oma vaikutuksensa kouluviihtyvyyteen: tuskin ketään enää hymyilyttää, kun on istunut viikon selkä vääränä oman pienen pulpettinsa takana. Huonosta viihtyvyydestä kertovat myös nuorten masentuneisuuden ja psyykenlääkkeiden käytön jatkuva lisääntyminen.

Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että jos kouluja halutaan muokata viihtyisämmiksi, on lähdettävä liikkeelle yksilöstä itsestään. Ulkoiset ympäristötekijät tulevat sen jälkeen.

Yksilön keskeistä asemaa yhtenä kouluviihtyvyyden osatekijänä kuvastavat hyvin älykkyys- ja viihtyvyystestien väliset erot. Samalla kun uutiset kertovat huonosta viihtyvyydestä, komeilee Suomi Pisa-älykkyystestien kärjessä. Viimeksi vuonna 2006 OECD:n järjestämissä osaamisvertailutesteissä Suomen 15-vuotiaat nuoret sijoittuivat kokonaispisteillään ensimmäisiksi 56 muun testimaan oppilaiden joukosta. Huonoa kouluviihtyvyyttä käsitelleessä uutisessa mainitun Ilona Haapasalon väitöskirjatutkimuksen mukaan myönteiset koulukokemukset ovat yhteydessä koulumenestykseen. Jos asia olisi täsmälleen näin, eikö Suomen pitäisi olla Pisa-testien häntäpäässä? Eikö joka kolmannen oppilaan huonon viihtyvyyden pitäisi näkyä jo älykkyystutkimuksissakin?

Itse en näe Pisa-tutkimusten tuloksissa ja suomalaisten alhaisessa kouluviihtyvyydessä mitään ristiriitaa, päinvastoin. Erot kertovat pikemmin kaiken olevan kunnossa: kehno viihtyvyys onkin kehnoa suhtautumista opiskeluun. Tutkimukset osoittavat, että kouluun on ennen kaikkea tultu oppimaan, ei viihtymään.

Ratkaisu ilmapiirin parantamiseksi löytyy siis yksilöstä itsestään. Oppilaitos on ikään kuin valmiiksi annettu kehys, johon oppilas maalaa taideteoksensa. Yksilön asennoituminen määrää sen, millainen kuvasta muodostuu. Opiskelijan motivaatioon eli inspiraatioon voivat muut yrittää vaikuttaa, mutta useimmin ideat kumpuavat taiteilijasta itsestään. Aina innostus ei ole tullakseen, vaan kun halu luomiseen ja oppimiseen lähtee ihmisestä itsestään, ovat tulokset hedelmällisiä sekä pitkäkestoisia.

Miten sitten voi parantaa omaa oppimismotivaatiotaan? Ei ole olemassa kaikille sopivaa yleisratkaisua. Jokainen ihminen on omanlaisensa, myös oppijana. Usein motivaatiotaan voi tosin lisätä asettamalla selkeitä päämääriä, joita kohti pyrkii. Opiskelussa asenne ratkaisee!

Ollessani itse lukiolainen en ole enää havainnut merkkejä huonosta viihtyvyydestä. Tämä selittynee juuri sillä, että lähes kaikilla lukiolaisilla on tiedossaan päämäärä, jota kohti he pyrkivät. Useimmat tiedostavat ne syyt, joita varten he ovat tulleet lukioon opiskelemaan. Yläaste puolestaan on eräänlaista soidinmenoa, jonka aikana nuoret valitsevat mieluisimman opiskelupaikkansa ja –tavoitteensa. Kaikki yhdeksäsluokkalaiset eivät löydä itseään kiinnostavaa jatkopaikkaa vaivattomasti.

Yläastelaisen motivoituminen ei ole yhtä helppoa kuin lukiolaisen. Lukiolaista motivoivat eteenpäin hänen omat tavoitteensa, kun taas yläkoululaiselta sisäistä motivaatiota ei välttämättä löydy. Tällöin oppilasta on kannustettava ulkoisen motivaation avulla.

Innostuneen nuoren pärjätessä koulussa mahdollinen ahdistuneisuuskin vähenisi koulukiinnostuksen ja hyvän mielen myötä. Nuorten kiinnostusta opiskeluun voitaisiin parantaa lisäämällä taideaineita, jotka koetaan usein lukuaineita miellyttävämmiksi. Kun koululainen kokisi oppimisen iloa jossakin taideaineessa, saattaisi sama innostus motivoida lukuaineiden opiskeluakin. Muita yläastelaisten huonoa viihtyvyyttä ehkäiseviä keinoja olisivat opinto-ohjauksen sekä ennaltaehkäisevän terveydenhuollon lisääminen opetussuunnitelmaan. Näin oppilaat saisivat enemmän tietoa tulevaisuuden mahdollisuuksistaan. Samalla epävarmuuden tunne vähenisi.

Huonossa kouluviihtyvyydessä on pitkälti kyse opiskelun ja sen eteen tehtävän työn karsastuksesta. Koulussa kuuluu maistua työnmaku: rakennetaanhan siellä juuri meidän tulevaisuuttamme. Jos oppilaalla jo aamulla kouluun tullessaan on aurinkoinen mieli ja oikea asenne oppimiseen, eivät toisten äkäisimmätkään katseet vaikuta häneen. Tällöin nuori on valmis oman taideteoksensa maalaamiseen, mihin kotimaiset oppilaitoksemme tarjoavat hyvät puitteet.

Suomalainen koulujärjestelmä ilmapiireineen on tutkitusti sopiva tällaisenaan. Olkoot opinahjomme siis vastaavaisuudessakin sellaisia, kuin ne nyt ovat: ahdistavia kouluja!

Teksti: Jarmo U.

Retkipäivä 27.10.2010

2010-11-15T20:21:00.001+02:00

Laitilan lukion ykkösten retkipäivä mallia 2010 suuntautui erääseen Suomen historiallisesti tärkeimpään kaupunkiin, Turkuun.

Koululta bussi otti suunnan kohti Turun sataman lähistöä, josta löytyy vuonna 1999 perustettu valtakunnallinen merenkulun ja merivoimien historian erikoismuseo, Forum Marinum. Rakennus itsessään on vanha punatiilinen valtion ja Osuuskaupan viljamakasiini, joka on näin myöhemmin löytänyt hieman erilaisen käyttötarkoituksen. Forum Marinumissa on esillä Suomen laivaston ja Lounais-Suomen merenkulun historiasta kertova perusnäyttely, sekä talvisodan aikaisesta sotamerenkulusta kertova näyttely. Oppaat kertoivat eri alusten ja esineistön historiaa ja käyttötarkoituksia, sekä itse museon historiaa. Forum Marinumin aluskokoelmiin kuuluvat mm. kuuluisa Suomen Joutsen, tykkivene Karjala, sekä miinalaiva Keihässalmi.

Seuraavaksi matka suuntautui kävellen kohti Turun linnaa, yhtä Turun merkittävimmistä nähtävyyksistä. Linnan historia johtaa taaksepäin jo miltei 800 vuotta, jolloin paikalle on tiettävästi muodostunut sotilasleiri. Kun oli päästy sisään linnaan, ryhmämme jaettiin puoliksi ja oppaat veivät ryhmiä läpi linnan lukuisten käytävien, kerrosten ja huoneiden samalle kertoen linnan rakennushistoriasta ja taisteluista sekä henkilöistä, joita linna on nähnyt vuosisatojen aikana. Nykyään linnassa toimii mm. kappeli, josta on tullut todella kysytty paikka häitä varten.

Kun linna oli käyty läpi, bussi matkasi kohti Turun keskustaa. Ohjelmassa oli tunnin verran vapaa-aikaa, joten sen sai käyttää vapaasti kierrellen kaupungilla. Tunnin kuluttua kaikkien palattua linja-autolle, alkoi matka takaisin kohti Laitilaa.

Teksti: Frans L.

Laitilan lukion kakkoset vierailivat retkipäivänä perinteiseen tapaan Tampereella. Vierailukohteina olivat Hiekan taidemuseo ja Tampereen tuomiokirkko. Käytiinpä retken päätteeksi myös Koskikeskuksessa.

Aamuauringon paistaessa kauniisti ja raikkaan ilman vallitessa saavuimme ensimmäiseen kohteeseemme, Hiekan taidemuseoon. Heti pihalla saattoi huomata, ettei kyseessä ollut mikään pieni rakennus, johon olisi yritetty väkisin kerätä joitakin Kustaa Hiekkaan liittyviä esineitä. Rakennus, jonka Kustaa Hiekka itse jo aikoinaan rakennutti varta vasten museoksi, oli yhtä jylhä sisältä kuin ulkoakin. Ilmassa oli suuren ja hienon museon tuntua heti eteisessä, kun meidän piti laittaa muoviset kengänsuojat tallustimiemme päälle.

Tutustuimme oppaiden johdolla kahdessa eri ryhmässä Suomen vanhimman yksityisen museon esineistöön. Heti kierroksen alettua saimme huomata, miten valtava Hiekan taidekokoelma, jossa on mukana lisäksi yhden hänen hyvän ystävänsä esineistöä, oikeasti on. Samalla huomasimme, miten pieni tietämyksemme oman kylän kasvatistamme olikaan.

Kustaa Hiekka oli ahkera matkamies, mikä näkyi olennaisesti museon kokoelmissa. Erilaisia esineitä oli peräisin niin Venäjältä, Kiinasta kuin Japanistakin. Esillä oli barokki- ja uusrokokootyylisiä huonekaluja, norsunluusta valmistettuja koristeita, hopeisia ja kultaisia astiastoja ja tunnettujen suomalaisten maalaamia tauluja. Yksi näyttelyn mieleenpainuvimmista esineistä oli varmasti lasikuvun alla esillä ollut oikea muumion käsi. Näyttelysaleja kiertäessään sai vain koko ajan varoa, ettei vahingossakaan rikkonut mitään arvokasta.

Näyttely oli laaja ja mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka parissa olisi saanut aikaa kulumaan enemmänkin. Vaan aikataulumme oli armoton, ja tuomiokirkko odotti jo meitä. Näyttely ehti kuitenkin hälventää sitä harhaluulojen ja tietämättömyyden usvaa, joka verhoaa Kustaa Hiekkaa ainakin omalla kohdallani. Tavarat ja henkilöt ikään kuin heräsivät henkiin hyvien oppaiden valottaessa niiden taustaa. Ironista kyllä, että oppiakseen oman paikkakunnan miehestä, oli tällä kertaa mentävä merta edemmäs kalaan.

Taidekokoelmista siirryimme linja-autolla monia yksisuuntaisia katuja pujotellen Tampereen tuomiokirkolle. Vaikka kyseessä oli museoon verrattuna aivan eri tarkoitukseen pystytetty rakennus, oli kirkon taiteellinen anti yhtä lumoava. Vuosina 2005–2007 kirkon peruskorjaukseen uponneet yli seitsemän miljoonaa euroa eivät olleet menneet hukkaan, minkä näki jo kirkon julkisivusta. Ulkoapäin katsottuna pyhä paikka näytti linnamaiselta rakennukselta, jonka olisi saattanut uskoa rakennetun vasta äskettäin.

Kirkon sisällä istuimme alas kuuntelemaan paikallisen kirkon parissa työskentelevän miehen opastusta. Puuduttavan kirkkohistorian sijaan kuulimme yllättäen tuomiokirkon taidehistoriasta, mikä oli erittäin mielenkiintoista ja ymmärrettävää, sillä ovathan kirkon taideteosten takana itse herrat Hugo Simberg ja Magnus Enckell. Näimme siis omin silmin Suomen taidehistorian merkittäviä teoksia, kuten Simbergin Kuoleman puutarhan ja Haavoittuneen enkelin, sekä Enckellin Ylösnousemuksen. Ainoana miinuspuolena esittelyssä oli se, ettemme kierrelleet katsomassa teoksia lähempää, minkä monet olisivat halunneet tehdä.

Syötyämme eväät linja-autossa tuomiokirkon kupeessa matkasimme retkipäivän viimeiseen kohteeseen. Matkamme päättyi rakennukseen, joka on kenties nykynuorille kahden edellä mainitun kohteen rinnalla yhtä tärkeä ”nähtävyys”. Kyseessä oli nimittäin ostoskeskus Koskikeskus. Meillä oli reilu tunti aikaa tehdä ostoksia, ja innokkaimpien haaveihin näytti tarttuneen tavaraa varsin kiitettävästi.

Linja-autoasemalla pakkauduimme kuljettimeemme viimeiseen kerran. Tiedossa oli enää retken tylsin osuus, kun edessä olisi parin tunnin bussimatka. Tai no niin… me muutamat unikeot nukuimme, mutta muuten autossa vallitsi koko paluumatkan ajan iloisen puheensorinan ja äänekkään naurunremakan kirjava sekamelska. Retkipäivä oli jälleen toiminut hyvänä ”välilaskuna” syyslomaan, ja jokainen oli sivistynyt huomaamattaan ainakin vähän.

Teksti: Jarmo U.

Myös abit reissasivat retkipäivänä ja tutustuivat Helsinkiin. Siitä emme saaneet raporttia lehteen.

Kuvat: Johanna A. ja Karoliina V.

Erikoisviikko!

2010-11-15T20:05:00.000+02:00

Erikoisviikko järjestetään vuosittain syksyn ylioppilaskokeiden aikaan. Kurssit ovat yleensä puolikkaita kursseja. Kurssisisältöjä on eri oppiaineiden yhteydessä, mutta on myös kursseja, joiden sisältö ja tavoitteet eivät liity oppiaineisiin. Tällaisia erilaisia kursseja ovat esimerkiksi survival- selviytymiskurssi, ilmaisutaito ja viittomakieli.

Erikoisviikon kurssit ovat soveltavia ja ne arvostellaan aina suoritusmerkinnällä hylätty/hyväksytty. Poissaoloja ei saa tulla, tai ne korvataan erilaisilla tehtävillä.

Kurssien aiheet suunnitellaan joka vuosi erikseen ja oppilaat pääsevät vaikuttamaan niihin. Abeilla on viikon aikana mahdollisuus osallistua englannin ja ruotsin kertauskursseille, mutta he saavat olla mukana myös muilla kursseilla.

Kokemuksia kursseilta

Erikoisviikon oppimistekniikat -kurssilla perehdyimme kurssin nimen mukaisesti erilaisiin oppimista tukeviin tekniikoihin, pohdimme oppimisen luonnetta ja teimme mielenkiintoisia harjoituksia.

Oppiminen on kokemuksista johtuvaa tietotaidon karttumista ja muuttumista. Kurssilla opimme, miten kartuttaa tietotaitoa, ja mikä on itselle sopiva oppimistyyli ja -tekniikka. Erilaiset oppimistekniikat ovat hyödyllisiä monesta syystä: niiden avulla voi oppia asioita monesta eri näkökulmasta, tekniikoiden vaihtelu auttaa keskittymään ja säilyttämään mielenkiinnon opittavia asioita kohtaan.

Kurssilla totesimme myös, että opiskelu on toisinaan ikävää, työlästä ja kurjalta tuntuvaa. Opimme sen, että oppiminen ja opiskelu eivät ole aina sama asia. Opiskelu voi tuntua kurjalta, jos käytössä on aina samat menetelmät, aihepiiri on epäkiinnostava, olo on väsynyt ja / tai on ”tipahtanut kärryilta”. Oppija voi motivoida itseään itselle sopiviin oppimistavoitteisiin ja siten löytää uudelleen oppimisen ilon.

Suosittelemme kurssia tuleville ykkösille seuraavista syistä. Kurssi on rento ja opettavainen, hyödyllinen, mukava ja monipuolinen. Kurssilta saimme vinkkejä opiskelun tehostamiseen (eli miten pääsemme mielekkäämpiin oppimiskokemuksiin) ja siihenkin, miten kohdata vaikeudet ja epäonnistumiset opiskelussa.
von Wrightiä siteeraten voimme todeta, että oppiminen on tiedon rakentamista yksilöllisesti, ja oppiminen edellyttää pohtimista, oppimaan oppimista, vuorovaikutusta ja aikaa ja työtä!

Teksti: Oppimistekniikat -kurssin opiskelijat

Kurssin opettajana koin oppimisen ja opettamisen iloa. Sain ryhmältä hyviä vinkkejä opetustilanteiden monipuolistamiseen (etten aina pitäisi niitä iänikuisia kalvosulkeisia). Oppimistekniikat kurssin taustana on edeltävän vuoden kurssi ”opi rennoksi ja opi rennosti”. Opettajan toiveena on, että rentoutta korostava kurssi toteutuu ensi vuoden syksyn erikoisviikolla.

Teksti: Kristiina L.

Estetiikka on filosofian osa-alue, joka pohtii mm. kauneuden, rumuuden ja taiteen kysymyksiä. Erikoisviikon kurssilla pohdimme kauneutta ja rumuutta eri aikoina eri kulttuureissa, muodin historiaa ja teimme estetiikasta käytännönläheistä – uskonnon luokan seinällä on ryhmämme toteuttama taideteos muotilehtien naiskuvasta.

Filosofi Kantin mukaan kauneuden kokemus perustuu kykyyn arvioida muotojen maailmaa, ja tuo kokemus herättää mielihyvän tunteen. Kauneuden avulla tyydyttyy ihmisen tarve kokea maailma mielekkääksi.

Filosofien lisäksi sukelsimme korkokenkien, tekokynsien ja meikkaamisen mielenkiintoiseen maailmaan. Saimme nauttia Senni Hirvelän opastuksesta kynsien hoidossa. Kiitos, Senni!

Saimme asiantuntevaa opastusta meikkaamiseen NeaNoorassa, jossa yksi ryhmämme jäsen sai arkimeikin (ja me muut kadehdimme). Kiitos NeaNooran väelle!

Muodin historiaa pohdimme (puku)elokuvien kautta. Muotisuunnittelu on keskeinen osa joidenkin elokuvien sisältöä. Onneksi niin, sillä kauneus saa meidät haltioitumaan.

Kaari Utrio on sanonut, että absoluuttisen kauneuden määreitä on vähän. Nainen on aina ollut kaunis, mutta eri nainen eri aikoina. Ajan mittaan siis kaikki olemme kauniita.

Teksti: Estetiikka -kurssin opiskelijat

Sosiaalityön kurssi tyttöjen suosiossa

Sosiaalityön kurssille osallistui 14 palveluammateista kiinnostunutta tyttöä. Kurssi alkoi jo ennen erikoisviikkoa Kristiina Laihosen teoriatunneilla. Käsittelimme ihmisen kehityksen vaiheita ja sosiaalisia tarpeita. Itse erikoisviikolla pääsimme hakemaamme työpaikkaan näkemään, miten lastenhoidossa, kerhossa, koulussa ja vanhustenhoidossa toimitaan. Saimme tuntumaa sosiaalialoista ja hyödyllistä tietoa, jota voi soveltaa moneen.

Itse vietin viikon ryhmäperhepäivähoidossa alle kouluikäisten ja ykkösluokkalaisten kanssa. Lapsia hoidossa oli kymmenen ja monet tunsivat minut jo ennestään. Pääsin heti mukaan lasten leikkeihin ja peleihin ja sain osakseni paljon huomiota. Ääni oli käheä vastattuani satoihin kysymyksiin, joita tulvi lasten suusta koko viikon ajan. Askartelin vanhempien lasten kanssa lennokkeja ja perhostauluja. Jotkut lapsista olivat erittäin tarkkoja ja toiset taas eivät jaksaneen keskittyä niin hyvin. Siinä huomasin lasten erilaiset persoonat.

Ongelmatilanteiltakaan ei vältytty. Sekä pienillä lapsilla, että vähän isommillakin oli joskus huonoja päiviä, jolloin kaikki mahdollinen oli huonosti. Silloin oli parasta antaa lapsen vain olla ja leikkiä omissa oloissaan, jos hän niin halusi.

Erikoisviikon jokaisena päivänä piti kirjoittaa päiväkirjaa töiden tapahtumista ja omista tuntemuksista. Jos halusi sai pyytää työnantajalta myös arvion työstä.

Viikon aikana opin, että lasten kanssa tarvitaan luovuutta ja kärsivällisyyttäkin. Jokainen päivä oli toisaalta erilainen, vaikka päivärytmi olikin sama.

Teksti: Eevi J.

Tunnelmia erikoisviikon paikallishistorian kurssilta

Paikallishistorian kurssi sai suuren suosin, kun runsas nelikymmenpäinen ryhmä kokoontui historian luokkaan. Opettajina toimivat Johanna Ahonen ja Sinikka Uusitalo.

Ensimmäisenä päivänä ryhmä sai asiantuntevan ja kattavan katsauksen Laitilan historiaan. Vanhaa tuntua saatiin, kun katsottiin diaprojektorilla valokuvia muinaisesineistä ja Laitilan historiallisista kohteista. Jokainen oppilas kävi myös katsomassa oman kylänsä historiasta osoitteessa http://www.lailanet.fi /kylahistoria/index.html. Tuntien lopuksi käytiin porukalla Rukoushuoneen mäellä.

Toisena päivänä ryhmä lähti heti päivän alkaessa linja-autolla paikalliselle kiertoajelulle. Oppaana toimi arkeologi Marja Pälikkö. Hän kertoi paikkojen taustoista niin linja-autossa kuin paikanpäälläkin. Ensin käytiin Kirkelinna- linnavuorella, jossa linnoitukseen on voitu menneinä aikoina siirtää turvaan lapset ja naiset. Linnoituksen jälkeen suunnattiin Kodjalan Vainiomäen kalmistolle, jossa kuultiin entisaikojen hautausperinteistä ja -tavoista. Matkalla arkeologiakeskus Untamalan yläkertaan ryhmä pysähtyi vielä katselemaan linja-autosta muinaista peltomaisemaa. Untamalasta matka jatkui takaisin koululle.

Kolmantena päivänä, torstaina, oppilaat kokoontuivat ensin historian luokkaan. Siellä jakauduttiin kahteen ryhmään. Toinen puolisko lähti Poukan talolle, jossa Lea Koskinen selvitti Poukan ja muiden Laitilan kohteiden historiaa. Toiset lähtivät Johannan kanssa piispa Eerik Sorolaisen patsaan ja kirkon suuntaan. Kirkon luona ryhmäläiset saivat etsiä hautausmaan vanhimpia hautoja. Puolessa välissä tunteja ryhmät vaihtoivat paikkaa.

Perjantaina ryhmä suuntasi Uuteenkaupunkiin ja perehtyi siellä oleviin historiallisiin kohteisiin.

Paikallishistorian kurssi oli antoisa ja erilainen kokemus. Sää ei ehkä ollut maailman paras, mutta se ei latistanut tunnelmaa. Kurssi on ollut oiva tapa jokaiselle laitilalaiselle päivittää ja täydentää omaa asuinpaikkakuntatietämystään.

Teksti: E.J.

Orjapäivä 2010

2010-11-15T19:44:00.003+02:00

26. elokuuta koitti se päivä lukuvuodesta, kun lukion kakkoset toivottivat uudet ykköset tervetulleiksi Laitilan lukioon – tosin hieman erikoisella tavalla. Päivä alkoi ykkösten pukemisella ”sopiviin varustuksiin” päivän rientoja varten. Suosituimpia pukeutumisteemoja olivat lapsi ja vanhus.

Orjuuttaminen alkoi välittömästi ensimmäisellä välitunnilla. Yläkoulun piha täyttyi orjista ja heidän orjuuttajistaan, mutta luonnollisesti myös yläasteen oppilaat seurasivat tempauksiamme mielenkiinnolla. Oli juoksemista ympäri pihaa huutaen ylistystä kakkosille, letkajenkkaa, tanssia, jo lähes perinteeksi muodostunutta ”paripunnertamista” ja muuta mahdollisimman tyhmää ja noloa puuhattavaa. Orjapäivän tarkoitus ei siitä huolimatta ole tietenkään nolata ketään tai tuottaa huonoa mieltä, vaan sen on tarkoitus olla hauska päivä lukiolaisten kesken ja luoda myös hyvää henkeä oppilaiden välille.

Ruokavälitunnilla monet orjat passitettiin ruokalaan tarjoilijoiksi. Kaikki lisää leipää tai vettä tarvitsevat saivat loistavaa palvelua orjilta ilman, että heidän olisi itse tarvinnut vaivautua tekemään yhtään mitään. Monet kakkoset kuitenkin suunnistivat orjiensa kanssa keskustaan viihdyttämään myös muita Laitilalaisia kuin vain koulumme oppilaita. Haarahyppely ja kumartaminen kävelykaduilla ja ruokailu huoltoasemilla keräsivät tietysti katseita ja iloisia ilmeitä, mikä teki päivästä kakkosille hauskemman, mutta ykkösille kenties entistä nolomman.

Viimeisellä oppitunnilla kaikki kerääntyivät saliin, jonne kakkoset olivat järjestäneet pientä ohjelmaa ykkösille. Viimeistään kieriminen parin kanssa lattialla, omenoiden siirtely jauhoista veteen ja kananmuniin sekä perinteinen orjakaste muiden ohjelmien ohella ottivat ykkösiltä liiat luulot pois ja toivottavasti edesauttoivat kakkosten kunnioittamista… :)

Orjapäivän kruunasi illalla pidetyt nahkiaiset koulun ruokalassa. Luvassa oli ohjelmaa, hyvä musiikkia ja tanssia sekä hauskaa vapaa-ajanviettoa kavereitten kanssa pienen napostelun kera. Perinteinen limboamiskisa oli yhtä jännittävä kuin edeltävänäkin vuonna, ja pelkokertoimesta tuttu syömiskisa tarjosi elämyksiä niin kilpailijoille kuin katsojillekin.

Kokonaisuudessaan päivä onnistui loistavasti, ja kakkoset hoitivat hommansa mallikkaasti.

Teksti: Nelli E.

Syksyn 2010 lehden satoa

2010-11-15T19:43:00.000+02:00

Kouluvuosi on täydessä vauhdissa ja lähes kahden viidesosan siitä jo jäätyä taakse, kesä on enää lämmin muisto. Kun ikkunasta näkyy tasaisen harmaa taivas ja jäätävän tihkun hiljentämä maisema, on jotenkin vaikea ajatella, että vain muutama kuukausi sitten kotiovesta tarkeni astua ulos ilman kaulahuivia ja hanskoja. Mutta onneksi syksy on ollut pääosin todella upea ja aurinkoinen, auringonpaisteesta kun saa aina annoksen lisäenergiaa.

Kun syksy kääntyy talveksi ja auringonvalon määrä vähenee, on kuitenkin mukava ammentaa voimia myös arjen tutuista perinteistä ja uusista (oppimis)kokemuksista. Lukiolaisen elämässä syksyn aikana ehtii tapahtua kaikenlaista. Uudet ykköset tutustuvat koulun rutiineihin, kaikki opiskelijat pääsevät hyötymään erikoisviikosta ja epäilemättä odotetun syysloman polkaisee käyntiin retkipäivän tarjoama maisemanvaihdos.

Lukiossa ei siis pelkästään pakerreta ryppy otsalla ja istumalihakset puutuneina. Aina välillä on mukava saada opiskeluunkin pieniä katkoksia, vaikka oppiminen on tietenkin lukiolaisen päätyötä. Tässä lehdessä tutustumme oppilaiden arkeen erityisesti Laitilan lukion erityispiirteiden näkökulmasta. Tällä tavalla palvelemme myös mahdollisia tulevia ykkösiä, nykyisiä peruskoulun yhdeksäsluokkalaisia, jotka myös saavat tämän lehden luettavakseen. On ehkä helpompi tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen, jos on saanut oppilaitosvaihtoehdoista mahdollisimman monipuolista tietoa.

Tervetuloa Laitilan lukion arkeen - hyviä lukuhetkiä!

Erityiskiitos avusta tämän lehden tekemisessä kuuluu äidinkielenopettaja Noora Vepsäläiselle ja hänen viestinnänkurssilaisilleen, jotka erikoisviikolla kirjoittivat ja kuvittivat monet jutuista, jotka nyt ovat luettavissa tässä syksyn lehdessä. Kiitos myös kaikille muille lehdenteossa avustaneille!

Toimituksen puolesta,
Johanna A.

Arkistojen aarteita...

2010-11-03T16:27:00.000+02:00

Syksyn uuden lehden alta siivoskelin muistitikulta kevään lehden juttuja tänne verkkoonkin - oli ilmeisiä kevätkiireitä toukokuussa, kun jäivät silloin roikkumaan.

Parin viikon päästä onkin vuorossa sitten syksyn lehden paperiversio. Sitä odotellessa, sateen ropistessa ikkunoihin, on hyvä puurtaa perusarkea. Syksyn numerossa tutustumme Laitilan lukion syyslukukauden arkeen ja sen eri tapahtumiin. Luvassa on juttuja niin orjapäivästä, erikoisviikosta kuin retkipäivästäkin.

Toimituksen puolesta,
Johanna A.

Lukiodiili - yrittäjyyskurssin uusi muoto

2010-11-03T16:24:00.000+02:00

Diili-ohjelmasta idean saanut yrittäjyyskurssi järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteistyönä Ukin lukion kanssa. Ryhmät kilpailevat leikkimielisesti erilaisissa yritysten antamissa tehtävissä. Tehtävät koskevat esimerkiksi markkinointia tai mainontaa. Aluksi yrityksiä oli hankala saada mukaan, mutta onneksi halukkaita on kuitenkin löytynyt. Yritysten innostus on ensisijaisen tärkeää, eikä kurssi onnistuisi ilman niiden panosta.
Ensimmäisenä tehtävänä oli suunnitella ohjelmaa tai markkinointia Turun kirjamessuille. Tehtävän tavoitteena oli saada nuoret innostumaan kirjamessuista. Haastetta riitti, sillä monet nuoret eivät ole kiinnostuneita kirjoista tai ainakaan kirjamessuista. Esittelimme ideamme messujen järjestäjille, ja he pohtivat kokouksessaan tehtävän voittajaryhmää. Kilpailuhalua lisäsi tieto siitä, että jos ideat olisivat tarpeeksi hyviä, niitä saatettaisiin oikeasti käyttää.
Toinen tehtävä oli kirjakaupan näyteikkunan suunnittelu. Lisäpaineita toi se, että yleisö äänesti parhaan ikkunan. Kriteereinä oli ajankohtaisuus ja kirjojen houkuttelevuus. Tehtävä ei ollut yhtä vaativa kuin ensimmäinen, koska näyteikkunoita oli mahdollisuus suunnitella vielä tekohetkellä. Äänestäjien paljous yllätti sekä kirjakauppiaan että kurssilaiset.
Kolmantena suunnittelimme Karraxille mainoksen ja sen ympärille markkinointisuunnitelman, johon kuului budjettilaskelma. Tehtävässä parasta oli vapaus ja omien ideoiden esille tuonti. Mainosta ei rajoitettu oikeastaan mitenkään. Saimme itse päättää jopa sen, tuleeko siitä lehti-, video-, vai radiomainos. Varsinainen mainoksen teko oli suurin haaste, vaikka ideoita riitti. Oma ryhmämme valitsi lehtimainoksen, jonka toteutimme powerpoint-esityksellä.
Tehtävien lisäksi vierailimme Nuori Yrittäjä -messuilla Turussa. Yrittäjät esittelivät messuilla yrityksiä, jotka he olivat perustaneet valtakunnallista kisaa varten. Haastattelimme yrittäjiä ja tutustuimme todella erilaisiin toteutuksiin. Nuoret yrittäjät olivat yllättyneitä työn määrästä, joka yrittäjää kohtaa. Osalle kisa oli koulun päättötyö, osa tuli mukaan lukion kautta.
Yrittäjyyskurssi tuo vaihtelua lukiolaisen arkeen. Tällä kurssilla on lupa unohtaa kurssikirjat ja kokeisiin pänttääminen. Tärkeintä on luovuus, innostuneisuus ja aktiivisuus. Terve kilpailuhenkikään ei ole pahasta. Ei kannata valita kurssia, jollei ole valmis yhtään panostamaan. Kurssi ei kuitenkaan vie liikaa aikaa muusta opiskelusta tai vapaa-ajasta. Kurssilla pääsee vilkaisemaan yritysten toimintaa ja yrittäjien arkea. Saa myös kokemuksia, joita on vaikea saada muualta. Miten muuten olisi mahdollista suunnitella mainos paikalliselle nahkarotsiliikkeelle kuin osallistumalla yrittäjyyskurssille.

Teksti: Emilia P. ja Johanna V.

Venäjä – tulevaisuuden kieli

2010-11-03T16:19:00.002+02:00

Venäjän opiskelu aloitetaan yleensä lukiossa. Laitilan lukiossa voi suorittaa yhteensä jopa kahdeksan kurssia venäjää. Osaavia opettajia tälle suomalaisittain harvinaiselle kielelle löytyy melko harvasta; Laitilaan opetus tuodaan etäopiskeluna kameroiden ja mikrofonien välityksellä Uudestakaupungista.
Kielenä venäjä on aivan omanlaisensa. Kyriliset kirjaimet on opeteltava aivan ensimmäiseksi, jotta voi ymmärtää venäjän kieltä. Jo kirjainten oppiminen on itsessään palkitsevaa. Venäjässä sanajärjestyksellä ei ole monissa tapauksissa suurta merkitystä ja se helpottaa suuresti kielen oppimista. Haasteena ovat verbeillä esiintyvät eri persoonamuodot. Näissäkin kuitenkin on selkeitä sääntöjä, joten ne on helppo omaksua.
Koko ajan kasvavana kauppamahtina myös venäjän kielen merkitys kaupallisilla aloilla kasvaa. Venäjän kielen osaamista voi siis hyödyntää markkinoilla. Yleisesti venäjälle pidemmäksi aikaa matkustava tarvitsee venäjän kieltä, sillä vain harvat venäläiset osaavat esimerkiksi englantia.
Lukiossa venäjän valitseminen kurssitarjottimeen on ainutlaatuinen tilaisuus oppia uutta kieltä, eikä tätä tilaisuutta sovi jättää käyttämättä! Jossain vaiheessa elämää tulee varmasti tilanne, jolloin toivoo osaavansa venäjän kieltä ja silloin voi kiittää itseään uurastuksesta, jonka oppimisen eteen on tehnyt.

J.T.

Laitilan lukiolaisia maailmalla - Yhdysvallat

2010-11-03T16:16:00.000+02:00

Vaihto-oppilasvuoteni vietin Amerikassa. Tarkemmin ottaen Philadelphiassa, Pennsylvaniassa. Pennsylvanian osavaltio sijaitsee Itä rannikolla osavaltionaapureinaan mm. New York ja New Jersey. Olin erittäin iloinen kuullessani tulevasta asuinpaikastani sillä se sijaitsi juuri niillä paikkeilla, jonne itse olisin toivonut pääseväni. (Osavaltioon ei voi siis itse vaikuttaa. Vain oman toive-maansa voi esittää.) Pääsinkin vuoteni aikana matkustamaan kivasti moniin eri osavaltioihin, kuten New York ja New Jersey, jotka jo aiemmin mainitsin, Maryland, Washington DC, Kentucky, Indiana, Illinois, Florida ja Michigan.
Vuoteni oli erinomainen, enkä ikinä vaihtaisi sitä pois!! Sain mahdollisuuden nähdä paljon, tutustua uuteen kulttuuriin, oppia uuden kielen ja tehdä uusia tuttavuuksia sekä ihmissuhteita, jotka kestävät pidemmätkin välimatkat. Vaihtarivuoteni oli mielestäni myös hyvin onnistunut, vaikkakin siihen kuuluu myös vastoinkäymisiä, eikä se aina ole pelkkää juhlaa. Myös siellä eletään ihan tavallista arkea (tai no, tavallista heille, mutta minulle kuitenkin uutta ja hauskaa) ja käydään normaalisti koulua.

Vaihto-oppilaaksi olen halunnut niin kauan kuin muistan. Luulen tämän jotuvan siitä, että isäni on ollut Rotary jo pitkän aikaa ja mm. Laitilan Rotary Clubin presidentti. Ja isäni Rotareihin kuulumisen johdosta meillä on itsellä ollut lukuisia vahto-oppilaita, joten olen ikään kuin kasvanut siihen ajatukseen, että itse joskus tulisin lähtemään.

Parasta vuodessani on ehdottomasti uusien ystävien saanti, sekä se, kuinka läheisiksi tulin host-perheideni kanssa. Myös kaiken uuden oppiminen ja kokeminen oli hieno asia. On vaikea sanoa, mikä taas olisi ollut haastavinta, mutta ehkä haastavin oli se ajatus siitä, että lähtisi aivan yksin eikä tuntisi ketään entuudestaan. Tämä "pelko" kuitenkin unohtui jo ehkä ensimmäisenä päivänä, sillä kaikkihan on itsestä kiinni. Pitää vain itse olla aktiivinen ja valmis menemään mukaan uusiin juttuihin. Ja kaikkihan oli uutta! Toisaalta, ehkä haastavinta oli se, että kun koko vuoden ajan tulee taukoamatta uusia asoita, joita pitää kokeilla ja maistaa tai ihmisiä, joita tapaa niin täytyy muistaa pysyä koko ajan positiivisena, iloisena ja avoimena kaikelle, vaikka juuri sillä hetkellä kuinka väsyttäisi tai kiukuttaisi! Joten tämä oli joskus uuvuttavaa.

Suosittelen kaikkia lähtemään vaihto-oppilaaksi kenellä suinkaan vaan on mahdollisuus! Tämä on kokemuksena ainutlaatuinen ja korvaamaton!

Teksti: Elviira P.

Laitilan lukiolaisia maailmalla - Meksiko

2010-11-03T16:15:00.000+02:00

Viettäessäni vuoden Meksikossa, pääsin tutustumaan maan kulttuurin erittäin läheltä ja sain paljon uusia kokemuksia. Olin koko vuoden pienessä 100 000 asukkaan kaupungissa, Cd. Mantessa, Meksikon koillisosissa. Cd. Mante sijaitsee aivan merenpinnantasolla, joten ilmasto on kuuma ja kostea, kesäisin parhaimmillaan jopa 50 astetta. Talvisin kostea ilmasto tuntui viileältä.
Kaupunki vastasi hyvin mielikuviani Meksikosta. Rakennukset olisivat kaivanneet maalia ja kadut lakaisua. Kaupungin keskellä virtaava kanaalikin näytti lähinnä kaatopaikalta.

Cd. Mante on tunnettu sokerinviljelystä ja maataloudesta ylipäätään. Sokeripeltoja sijaitsivat kaupunginlaidoilla, jotta työntekijöillä olisi lyhyt matka työhön . Sokeri saadaan kasvista polttamalla kasvi pois ja samalla käärmeet ja muut eläimet pakenevat pelloilta. Sokerinpolttamisen aikaan kaupungissa ei voinut kulkea vaaleissa vaatteissa, koska kaupungissa leijailia mustaa ja palanutta sokeriruokoa. Muut pellot sijaitsivat joen rannalla, jossa nykyään on paljon rikkaiden ”ranchoja”. Joen yleisellä rannalla köyhemmät viettivät kuumia päiviä vilvoitellen vuorilta laskeutuvassa kirkkaassa ja viileässä vedessä.

Meksikossa koulut jakautuvat julkisiin ja yksityisiin. Yksityisiset koulut ovat kalliitta ja niissä käyvät ne joilla on niihin varaa. Niissä myös opetuksen taso on paljon parempi. Julkisissa kouluissa on isot luokkakoot ja meno kuin lastentarhassa. Opettajien ammattitaitokin on kyseenalaista. Useimmissa kouluissa sekä yksityisissä että julkisissa on käytössä koulupuvut.
Minä olin yksityisessä koulussa, jossa oli luokka-asteet eskarista lukioon. Koulu oli pieni ja lukiossa oli noin 20 oppilasta. Minun luokallani oli 6 meksikolaista ja 2 vaihto-oppilasta. Aineet olivat pitkälti samoja kuin meillä. Meksikossa juhlistetaan itsenäisyyspäivää ym. kansallisia juhlapäiviä erittäin juhlavasti. Kyseisinä päivinä kokoonnuttiin koulunpihalle kuuntelemaan rehtorin puhetta, kunnioittamaan meksikonlippua ja laulamaan kansallislaulua. Ei ole muuten hauskaa jos on 30 astetta lämmintä...Minulla oli koulupuku käytössä vain näinä päivinä. Itsenäisyyspäivänä keskustan läpi kulki koululaisista muodostettu kulkue.
Koulupäivän aikana oli vain kaksi 20 minuutin taukoa, jotka vietettiin yleensä kafeteriassa syöden tacoja, sipsejä, keksejä ja muita herkkuja. Normaali koulupäivä alkoi seitsemältä ja loppui yhdeltä. Julkisesta koulusta huolimatta, välillä oli oppitunteja jolloin opettaja päätti olla tulematta paikalle. Tällöin menimme ulos pelamaan tai riehuimme sisällä.

Vapaa-aikanaan meksikolaiset tekevät paljon samoja juttuja kuin meillä Suomessa. He käyvät elokuvissa, harrastuksissa, viettävät aikaa kavereiden kanssa ja juhlivat. Meksikolaiset ovatkin tunnettuja juhlimisesta ja jotkut sanovatkin, että heidän elämänsä on yhtä juhlaa. Se pitää paikkansa sillä aina löytyy syy järjestää juhlat. Häitä, 15-vuotissynttäreitä, hautajaisia, babyshowereita, grillijuhlia tai bileitä oli joka viikonlopulle. Meksikossa juhlistetaan tyttöjen 15-vuotta täyttämistä isoilla juhlilla, joihin pukeudutaan juhlavasti ja synttärisankari esittää perinteisen tanssin yhdessä poikaryhmän kanssa.

Vaihto-oppilaalle Meksiko on hyvä maa, vaikka turvallisuus ei olekkaan aina taattu. Meksikolaiset ovat lämpimiä ja iloisia ja ovat varmasti halukkaita tutustumaan ulkomaalaiseen. Vuoden aikana ei ehdi tulla tylsää, koska viikonloput ovat täynnä juhlia. Kulttuurierot ovat kuitenkin suuret ja niin sanotulta kulttuushokilta ei voi välttyä. Suomalaiselle jatkuva halaaminen ja poskisuudelmat voivat tuntua tunkeilevilta ja sellaista bussimatkaa ei olekkaan ettei joku olisi kysynyt mistä olen kotoisin. Meksiko on myös vanhoillinen maa, jossa naisten asema ei ole samanlainen kuin Suomessa eli piti selvittää mikä on soveliasta naiselle ja mikä ei. Myös turvallisuus on eri tasoa kuin Suomessa. Iltaisin ei saanut kävellä yksin, eikä oikein porukassakaan. Bussilla matkustaminenkin kaupunkien välillä oli myös kiellettyä yksin. Kaikkia erilaisuuksia ei ole aina helppo havaita, mutta kun pitää silmänsä auki oppii vieraanmaan tavoille.

Teksti: Sonja R.

Talvisotaa Laitilassa

2010-11-03T16:12:00.000+02:00

105 näyttelyn päivää

Hyisen viiman puhaltaessa ja pakkasen paukkuessa ulkona yhteiskuntaopin ryhmämme vietti kaksi aamutuntiaan torstaina 4.3. talvisodassa. Taistelu oli melko nopeasti ohi, ja miestappioiltakin vältyttiin. Toisin sanoen vierailimme opettajamme Johanna Ahosen johdolla Laitilan Portissa olleessa Njet Molotoff -näyttelyssä.
Talvisotaa laitilalaisten näkökulmasta kuvanneen näyttelyn toteutuksesta vastasivat Jukka Vehmas, Mikko Paana ja Untamo Jousamaa muutamien yhteistyökumppaneiden avustuksella. Samainen työryhmä toteutti myös Untamalassa muutama vuosi sitten olleen Valkoista ja punaista -näyttelyn. Mistään kokemattomista näyttelynjärjestäjistä ei siis ollut kyse. Vehmaksen mukaan idea näyttelyn pystyttämisestä oli monien asioiden summa. Untamalassa järjestetyn esillepanon hyvän menestyksen ja palautteen innoittamina mieskolmikko oli valmis uusiin haasteisiin. Jokaisella jäsenellä on oma vahvuusalueensa: Jousamaalla laaja asekokoelma, Vehmaksella historiantuntemus ja Paanalla visuaalinen osaaminen. Kun tänä vuonna vielä vietetään talvisodan päättymisen 70-vuotispäivää, näyttely oli juuri ajankohtainen.
Njet Molotoffin toteutukseen oli selvästi panostettu, ja näyttelyrekvisiittaa riitti. Esillä oli mallinukkeja, lavastus sota-ajan asunnosta, vanhoja valokuvia, erilaisia mitaleita, vanhoja karttoja, polttopullon rekonstruktioita ja tiedot talvisodassa menehtyneistä laitilalaismiehistä. Seinille puolestaan oli ripustettu tekstitauluja, joissa kerrottiin sodan aikaisista ja sen jälkeisistä ajoista paikkakunnallamme sekä rintamalla. Tietolähteinä olivat toimineet pääasiallisesti vanhat Laitilan Sanomat.
Njet Molotoff tarjosi yllättävän paljon informaatiota, joten innokkaimmatkin sotatietäjät saivat varmasti uusia ahaa-elämyksiä. Tavallisen koululaisen tietämystä näyttely laajensi yllättävien tietoiskujensa avulla. Jukka Vehmas puolestaan toteaa näyttelynjärjestäjille yllättävää olleen sen, miten vähän talvisodasta on rintamakuvia.
Njet Molotoff oli mielestäni mielenkiintoinen näyttely, joka ei kuvannut vain taistelutantereiden tunnelmia, vaan valokeilaan pääsi myös tärkeä kotirintama. Vaikka esillepanotila oli melko pieni, olisi näyttelyn läpikotaisessa tutkimisessa saanut kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon. Onneksemme Jukka Vehmas oli paikalla kertomassa lyhyesti talvisodan ydinkohdista siten, että lukiolainenkin saattoi ymmärtää. Näyttelyntoteuttajien aidon kiinnostuksen, paneutumisen ja tekemisen ilon pystyi myös aistimaan näyttelytilassa. Jos kaikilla lukiolaisilla olisi samanlainen tekemisen into, millaisia opiskelijoita olisimmekaan!
Vehmaksen, Jousamaan ja Paanan työ ei ollut mennyt hukkaan, sillä Njet Molotoff tavoitti yli kaksituhatta kävijää! Ahkera uurastus palkittiin. Vehmaksen mukaan näyttelyssä kävi niin koululais- ja vanhainkotiryhmiä kuin ulkopaikkakuntalaisiakin. Lopullista kävijämäärää ei tarkkaan tiedetä, mutta vierailijoita olisi riittänyt vielä sadanviiden näyttelypäivän jälkeenkin. Kaikki jahkailijat eivät näet näyttelyssä ehtineet käydä.
Jukka Vehmas kertoo, ettei juuri tällä hetkellä ole suunnitteilla uusia projekteja. Hän toteaa kuitenkin kaiken olevan mahdollista. Uskonkin, että saamme myös tulevaisuudessa nauttia Njet Molotoffin kaltaisista taidonnäytteistä.
Näyttely oli oivallinen kunnianosoitus talvisotaan osallistuneille ja heidän muistoilleen: 30.11.1939–13.3.1940 välisestä ajasta käytetään Suomessa oikeutetusti nimitystä ’sataviisi kunnian päivää’. Nyt, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin, samaa aikaväliä voidaan Laitilassa kutsua yhtä oikeutetusti ’sadaksiviideksi näyttelyn päiväksi’.

Teksti: Jarmo U.

Muistellaan joulunaikaa - Puurojuhlat 2009

2010-05-24T13:22:00.002+03:00

Niin kuin edellisinäkin vuosina, puurojuhlat järjestettiin myös tänä vuonna! Puurojuhlat on tarkoitettu lukiolaisille ja 9. luokkien oppilaille. Puurojuhlat järjestää lukion oppilaskunta. Puurojuhlissa on tarkoitus viettää hauskaa iltaa nykyisten ja ehkä tulevien lukion oppilaiden kanssa.

Tänä vuonna väkeä riitti, mutta kiinnostus tuli ennemminkin 9. luokkalaisilta kuin lukiolaisilta. Paikalla oli DJ soittamassa hyvää tanssimusaa, jonka tahdissa melkein kaikki vieraat innostuivat tanssimaan. DJ järjesti myös tanssikilpailun.

Puurojuhlassa on yksi perinne, poloneesin tanssiminen. Paritanssin veti kaksi valvojistamme, ja siihen tulivat mukaan kaikki paikalla olleet vieraat.

Ilta sujui hyvin, ja juhlat päättyivät klo 23. Toivottavasti perinne jatkuu yhä tulevina vuosina, sillä puurojuhla on virkistävä tapahtuma!

(Teksti: Vivika)

Tehokasta opiskelua - siinä sivussa

2009-11-25T12:09:00.000+02:00

Joskus lukio-opiskelu on hieman tavallisesta poikkeavaa. Seuraavassa tekstissä ykkösluokkalainen Jenna kertoo omasta vauhdikkaasta harrastuksestaan ja sen vaikutuksista lukionkäyntiin.

***

Joskus koulun ja vapaa-ajan yhteensovittaminen tuntuu mahdottomalta, varsinkin jos harrastaa lajia, joka täyttää lähes kaiken vapaa-ajan ja sen lisäksi myös ajatukset niin, ettei kouluun keskittyminen ole aina helppoa.

Aloitin ratsastuksen kuusivuotiaana ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin kuulun kenttäratsastuksen junioreiden A-maajoukkueeseen ja kilpaurheilusta on muodostumassa yhä enemmän elämäntapa. Tällä hetkellä kilpailukausi on lopuillaan, mutta harjoituksia ja valmennuksia riittää lähes joka päivälle ja niiden lisäksi harjoittelen itsenäisesti. Päivästäni n. 2-4 tuntia kuluu harjoituksissa ratsastaen ja sen lisäksi treenaan myös omaa kuntoani n.1-1,5 tuntia päivittäin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Oleellista on, että suurin osa päivästäni kuluu urheilun ja hevosistani huolehtimisen parissa. Kaikki valmentautuminen tähtää ensi vuoden kilpailukauteen, jolloin tavoitteena ovat suomenmestaruus, Pohjoismaiden mestaruuskilpailut ja osallistuminen lukuisiin muihin vaativiin kilpailuihin Suomessa ja ulkomailla.

Jenna ja Jam

Kenttäratsastus on ratsastuksen lajeista monipuolisin, vaativin, vauhdikkain ja myös vaarallisin. Kenttäkilpailu kestää kolme päivää ja sisältää kolme erilaista koetta, joista jokainen testaa ratsukon taitoja eri tavoin. Kilpailun sydän on maastokoe, jossa ylitetään kiinteitä esteitä kuten tukkeja, vesiesteitä ja muureja nopeassa vauhdissa. Kaksi muuta koetta ovat koulu- ja rataesteratsastus, joissa tärkeimpiä ominaisuuksia ovat tarkkuus ja kuuliaisuus. Kilpailu on hyvin vaativa sekä hevoselle että ratsastajalle niin fyysisesti kuin henkisestikin, sillä kyky sietää painetta testataan viimeistään viimeisessä osakokeessa, jossa yksikin virhe voi pudottaa ratsukon kauas kärkisijoista.

Näin ollen huolellinen valmistautuminen ja ahkera ja tunnollinen treenaaminen on edellytys onnistuneille suorituksille. Kun tein päätöksen panostaa kilpaurheiluun täysillä, hyväksyin myös sen asettamat rajoitteet. Eniten ne koskevat muita harrastuksia ja kavereiden tapaamista, mutta myös opiskelua. Liian usein koulu ja läksyt jäävät illan viimeisiksi ja nukkuminen houkuttaa enemmän kuin koulukirjojen kertaus. Joskus vaatii melko suurta tahdonvoimaa tarttua kirjaan ja tehdä läksyt, mutta haluan suorittaa opiskeluni hyvin ja silloin on vain tehtävä työtä senkin eteen. Kun tiedän aikatauluni, voin kuitenkin helpottaa opiskeluani monin tavoin. Kilpailu- ja valmennusmatkat ovat pitkiä ja otankin lähes jokaiselle matkalle kirjat mukaan ja käytän ”turhan” istuskeluajan hyödyllisesti. Myös lentomatkoilla aika kuluu usein opiskellen ja tavatessani vieraskielisiä ihmisiä yritän aina kasvattaa kielitaitoa puhumalla mahdollisimman paljon.

Koeviikolla ohjelmani on aivan samanlainen kuin tavallisestikin, treenit ja valmentautuminen menevät kaiken edelle, vaikka yritän rauhoittaa iltaisin aikaa lukemiselle. Mielestäni koeviikolla ei kuitenkaan voi enää opetella koko kurssia, joten ainakin yritän kuunnella tunneilla ja paikata poissaolojani opiskelmalla kotona aina kun ehdin.

Koulun ja vapaa-ajan yhteen sovittamisessa ehdottomasti tärkein on asenne. Täytyy ajatella ja uskoa, että kykenee suoriutumaan kiireisistäkin päivistä ja suhtautua positiivisesti silloinkin, kun koeviikko lähestyy, treenit eivät suju ja muutenkin väsyttää. Rakastan kilparatsastusta ja koulukin onnistuu, kun siihen suhtautuu oikein ja suunnittelee päivän niin, että opiskelukin saa paikkansa ja aikansa. Tahdon suorittaa kouluni hyvin, mutta tällä hetkellä kilpaileminen ja ratsastus menee etusijalle. Vaikka pitäisikin jaksaa panostaa kouluun yhtä paljon kuin urheiluun, joskus kuitenkin vain annan koulukirjojenkin levätä ja menen nukkumaan. Lohdutan itseäni ajattelemalla, että ainakin herään pirteänä ja olen seuraavana päivänä valmis uusiin harjoituksiin ja taas hiukan lähempänä tavoitteitani!

Yli esteiden...

Harrastuksen ja koulun yhdistämisestä kirjoitti Jenna T.

Retkipäivä 21.10.2009

2009-11-25T12:01:00.000+02:00

Laitilan lukion ykköset matkustivat ensimmäisenä retkipäivänään Turkuun, jossa perehdyttiin niin nykyaikaan kuin menneisyyteenkin.

Linja-autojen saavuttua Turun Kaupunginteatterin edustalle jakaannuimme kolmeen ryhmään sen mukaan, mihin museoon olimme menossa. Vaihtoehtoina olivat Turun biologinen museo, Apteekkimuseo ja Wäinö Aaltosen museo. Itse menin viimeiseksi mainittuun kohteeseen, jonka valitsemista minun ei jälkeenpäin tarvinnut lainkaan katua.

(Kuva: Markus Koljonen, Wikimedia Commons)

Taidemuseo oli koko vierailumme ajan ainoastaan meidän ja erään ala-asteryhmän käytössä. Saimme siis nauttia museon taiteellisesta tarjonnasta kaikessa rauhassa oman oppaamme johdatuksella.

Tutustuimme Marita Liulian näyttelyyn Choosing my Religion – Uskontoja jäljittämässä, joka on yksi Wäinö Aaltosen museon tämänhetkisistä näyttelyistä.

Marita Liulia on suomalainen 52-vuotias taiteilija, joka käyttää teoksissaan hyvin erilaisia tekniikoita aina valokuvista suuriin mediateoksiin. Liulia on myös matkustellut paljon maailmalla, mikä osaltaan näkyy hänen töissään.

Choosing my Religion –näyttelyn lähtökohtana on ollut Liulian kiinnostus eri kulttuureja kohtaan sekä pyrkimys kuvata uskontoja eri näkökulmista. Uskontojen suuresta lukumäärästä johtuen näyttelyssä on keskitytty vain maailman pääuskontoihin.

(Kuvan lähde: www.avaalehti.fi)

Näyttely onnistuu kuvaamaan uskontoja taiteilijan tavoitteiden mukaisesti. Jokaisen teoksen värimaailma ja sanoma ovat uniikkeja. Erilaiset tarkastelukeinot tulevat onnistuneesti esille, eikä mitään uskontoa halveerata tai arvostella sopimattomasti. Oppaan mukaan näyttely onkin saanut paljon kehuja ympäri maailmaa. Ainoastaan yksi teos, jossa esiintyy alaston mies, on aiheuttanut närkästystä. Opas kertoi taiteilijan kuitenkin sanoneen, ettei mies ole teoksen keskeinen aihe, vaan osa laajempaa kokonaisuutta.

Kaiken kaikkiaan näyttely on erilaisten värien, näkemysten, kuvallisten ilmaisujen ja kokemusten juhlaa, joka avartaa maailmankatsomusta terveellä tavalla.

Museokierrosten jälkeen kaikki ykköset palasivat linja-autoihin, jotka kuljettivat meidät Suomen tunnetuimman kirkon juurelle. Viimeistään nyt oli mahdollisuus nauttia koulun eväitä.

Lyhyen ruokatauon jälkeen siirryimme Tuomiokirkon sisätiloihin. Tällä kertaa ykköset jaettiin kahteen ryhmään. Molemmilla ryhmillä oli oma oppaansa, jonka johdolla edettiin kirkossa. Kuulimme ensin yleistä tietoa Tuomiokirkon historiasta, jonka jälkeen tutustuimme tarkemmin rakennuksen yksityiskohtiin, kuten alttariin ja sivukappeleihin.

Ihailtavaa oli, että menimmepä minkä tahansa maalauksen tai haudan luokse, oppaallamme tuntui olevan loputon määrä tietoa kyseisestä aiheesta. Helposti saattaisi luulla, ettei monia satoja vuosia vanhan rakennuksen historiasta tiedetä paljon mitään, mutta kirkonkirjat ovat osoittautuneet tarkkoine tietoineen hyviksi historianlähteiksi. Kierroksemme kiinnostavuutta lisäsivätkin sopivalla tavalla meille kerrotut yksityiskohdat esimerkiksi alttaritaulun maalaajasta ja maanalaisista hautakammioista.

Aika kului kierroksellamme nopeasti, kunnes retkipäivämme yhteinen ohjelma lähestyi jo loppuaan. Vielä oli mahdollisuus käydä Tuomiokirkon museossa katsomassa vaikka kirkonmenoissa entisaikaan käytettyjä astioita.

(Kuva: Johanna A.)

Tuomiokirkon kuuluisat kello kahdentoista lyönnit osuivat juuri sopivasti toivottamaan meille hyvästit astellessamme poispäin kirkolta. Vuorossa oli reilun tunnin verran vapaa-aikaa ennen paluuta Laitilaan. Kaikille tunnin vapaa-aika ei kuitenkaan riittänyt vaan moni ykkönen jäikin vielä Turkuun tekemään ostoksia.

Kokonaisuudessaan retkipäivä oli mukavan erilainen ja mielenkiintoinen kokemus, joka toimi ”pehmeänä laskuna” syyslomaan. Retki oli ehdottomasti hintansa väärti!

Turussa retkeili Jarmo U.

Noudata vanhan kansan ohjeita

2009-11-25T11:45:00.000+02:00

Ahkeruus kovankin onnen voittaa.

Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston.

Helposti saatu on helposti menetetty.

Aamu on iltaa viisaampi.

Etiäpäin, sanoi mummo lumessa.

Harjoitus tekee mestarin ja mestarikin harjoittelee.

Jokainen on oman onnensa seppä.

Kellä on maltti, sillä on valtti.

Kertaus on opintojen äiti.

Meitä on moneen junaan, osa jää jo asemalle.

Minkä nuorena oppii,sen vanhana taitaa.

Minkä iloitta oppii, sen surutta unohtaa.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Oma apu paras apu.

Tyvestä puuhun noustaan.

Vaihtelu virkistää.

Yrittänyttä ei laiteta.

Älä puhu aidanseipäästä jos tarkoitat aitaa.

Ja mikä tärkein neuvo: Ei oppi ojaan kaada.

Neuvot metsästi Wikisitaattien suomalaisista sananlaskuista Christa J.

(Kuvassa on erikoisviikon maalaustalkoiden satoa - Homer päätyi haaveilemaan oppilaskunnan huoneen seinälle.)

Kokemuksia syksyn erikoisviikolta

2009-11-25T11:28:00.001+02:00

Seuraavat tekstit ja kuvat ovat oppilaiden kokemuksia tämän vuoden erikoisviikon kursseilta:

Englannin puhekurssi

Englannin puhekurssilla oli aika kivaa, vaikka emme puhuneet ollenkaan puhekieltä, kuten olin odottanut vaan luimme artikkeleita ja keskustelimme niistä. Ensimmäisenä päivänä meille sanottiin, ettei suomea saanut puhua ollenkaan. Meille annettiin tehtävät, jotka suoritettiin pareittain ja keskusteltiin tehtävään liittyvästä aiheesta - englanniksi tietenkin. Ensimmäisenä päivänä meiltä kysyttiin mitkä asiat meitä kiinnostavat. Joitakin vaihtoehtoja olivat taide ja kulttuuri, urheilu, muoti ja ulkomailla opiskelu ja musiikki. Niistä tulivat valituiksi musiikki, urheilu ja muoti. Ensin käsiteltiin musiikkiaihetta, jossa käytiin läpi artikkeli Michael Jacksonista. Maanantaina vuorossa oli muoti ja tiistaina aihe oli urheilu. Silloin puhuttiin jonkin verran Chelseasta ja katsottiin elokuvaa Bend It Like Beckham (Parempi kuin Beckham). Keskiviikkona pidettiin pareittain tehty esitelmä, jossa kerrottiin opiskelukavereille englanniksi jostain aiheesta.

Viittomakielen kurssi

Viittomakielen kurssilla opettelimme tukiviittomia (eli emme varsinaisesti viittomakieltä) ja viittomakieliset aakkoset. Esittelykierros tehtiin viittomalla oma nimi aakkostosta. Sitten esittelimme perheemme muille viittoen sanoilla minun (osoitetaan peukalolla itseä) perheeseeni (pidetään etusormet koukussa kiinni toisissaan ja piirretään ympyrä) kuuluu (huuliolla, joka tarkoittaa sitä, että sana ikään kuin kuiskataan, jotta sen voi lukea huulilta) veli (joka viitotaan kuin ottaisi hatun päästä kaksi kertaa, käyttämällä samaa sormiotetta kuin sanassa perhe) ja sisko (kämmen auki sormet harallaan napautetaan rintaan) ja niin edelleen.

Opettelimme myös jonkin verran tervehdyksiä ja toivotuksia kuten hyvää huomenta. Kysymyssanojakin käytiin läpi. Sitten meille jaettiin monisteet, joihin kirjoitimme kuvaukset miten mikäkin viittoma tehdään. Lisäksi saimme monisteen viittomien rakenteista. Viittomat ovat viittomakielen rakenneosia, jotka koostuvat pienemmistä osista, joihin kuuluvat käsimuoto (sormien asento viittoman aikana), paikka (tehdäänkö viittoma viittojan edessä/keholla, kasvojen edessä vai jalan luona), liike (liikkuuko sormiote viitottaessa jotenkin) ja orientaatio (missä asennossa viittoma on). Viittomakieleen kuuluu myös olennaisesti huulio, joka tarkoittaa sitä, että tavallaan kuiskaat sen mitä viitot. Lisäksi tulkintaan vaikuttavat kasvojesi ilmeet sekä pään ja vartalon liikkeet. Ei vaikuta todelliselta, jos joku kysyy mitä kuuluu tai miten menee ja viitot sinulle kuuluvan hyvää mutta ilmeesi on surullinen.

Tukiviittomia käytetään puheen tukena. Niitä käytettäessä viitotaan vain viitottavan lauseen tärkeät sanat, niin sanotut avainsanat, eikä kaikkia sanoja aivan pilkulleen. Tukiviittomat eivät ole kieli, niillä vain voi kommunikoida puheen tukena. Tukiviittomat ovat yksi yleisimmistä Suomessa käytettävistä puhetta tukevista kommunikointimenetelmistä. Myöhemmin opettelimme viittomaan kotimaisten ja viidakon eläimien nimiä sekä luontoon viittaavia sanoja. Ruoka-aineitten nimiäkin opeteltiin. Joskus pienikin väärä liike saattoi muuttaa tarkoitetun sanan toiseksi, joten piti olla tarkkana mitä viittoi, ettei viittonut omenan sijasta mummoa tai toisinpäin. Parisuhdetilanteiden viittomiakin tuli muutama, kuten naimisissa, kihloissa tai seurustelee. Adjektiiveja ja verbejä käytiin myös jonkin verran läpi.

Vaatesanoja oli kiva viittoa, koska suurin osa niistä oli loogisesti pääteltävissä. Villapaita viitottiin kuin kutoisi ja paita piirrettiin käsillä rinnuksista lantiolle. Meille annettiinkin tehtäväksi viittoa kaverille, millainen vaatetus itsellä silloin oli päällä ja minkä värisiä vaatteet olivat. Väritkin olivat kivoja viittoa, vaikka ne eivät olleetkaan yhtä loogisia kuin vaatteiden nimien viittomat.

Muutamana viimeisenä päivänä kerrattiin viittomia erilaisten pelien avulla ja käytiin yläasteen ATK-luokassa tutkimassa viittomakielen sanakirjaa ja etsimässä joitain viittomia ominpäin. ATK-luokassa ollessamme kävimme läpi myös numerot. Viimeisenä päivänä viitoimme Punahilkka-tarinan toisille. Jokainen pari sai pienen pätkän viitottavaksi. Ennen kuin erikoisviikko loppui, katsoimme myös musiikkivideon, jossa oli viittomakielen tukiviittomia taustalla.

Mielestäni erikoisviikko kannattaa järjestää vielä uudelleenkin. Se oli kivaa vaihtelua tavalliselle koulunkäynnille. Erikoisviikosta jäi ainakin minulle kiva ja opettavainen muisto. Vaikka erikoisviikosta on jo kulunut aikaa, muistan silti melko selkeästi mitä tein kyseisen viikon aikana.

Kokemukset kirjasi muistiin Annastina R.

Kokemuksia survival-kurssilta

Otajärvellä järjestetty survival-kurssi oli minun ja viidentoista muun valinta erikoisviikolla. Kurssin ohjaajina toimivat Asko Suikkanen ja Aki Vaaraslahti.

Lähdimme lauantaina kahdeltatoista bussilla Vaimaroon. Bussi jätti meidät tielle, josta leiripaikalle oli metsiä pitkin matkaa reilut viisi kilometriä. Matkan varrella poikkesimme vierailulla Saloniemen kuttutilalla.

Leiripaikkamme oli metsässä Asko Suikkasen mökin takana. Kun pääsimme sinne, rakensimme ensitöiksemme kaksi laavua, joissa molemmissa nukkui kaksi ryhmää eli kahdeksan oppilasta.

Illan ohjelmaan kuului rastityöskentelyä ryhmissä. Yhdellä rastilla piti tappaa kukko ja irrottaa siitä syötävät lihat. Tätä ei kukaan olisi halunnut tehdä vapaaehtoisesti. Tämän lisäksi rastitehtäviä olivat tunnistustehtävä, ilmakiväärillä ammunta, esineiden etsintä metsästä ja kalanperkaus. Myöhemmin illalla teimme itse perkaamistamme kaloista loimulohta ja pääsimme saunomaan.

Illan kohokohta oli, kun Askon tykillä ammuttiin survival- kurssimme kunniaksi. Ennen tätä saimme kuulla tykin vaiheikkaasta historiasta.

”Hyvin” nukutun yön jälkeen purimme laavut ja siivosimme leiripaikan, minkä jälkeen siirryimme rantaan rinkkojemme kanssa. Joka ryhmä teki omista rinkoistaan, pressusta, köydestä ja muutamasta riu’usta lautan, jonka kanssa yhden ryhmäläisen piti ylittää lyhyt järvitaival. Itse epäilin lautan pinnalla pysymistä, mutta yksikään lautta ei uponnut.

Tämän jälkeen edessä oli enää yksi tehtävä ennen kotimatkaa: ojan ylitys köysien varassa. Kaikki selvisivät tästä kuivina.

Paluumatka bussille oli huomattavasti lyhyempi kuin tullessa ja linja-auton luona saimme todeta, että olimme selviytyneet hengissä yöstä luonnon armoilla.

Luonnossa selvisi Jenni A.

Kuvallisia kokemuksia

Opi ja rentoudu -kurssilla otettiin kirjaimellisesti rennosti! Opettaja Krissen mukaan välillä jopa kuorsaten.

Rentoutuneet kurssilaiset rustasivat kokemuksistaan myös runoja!

Ilmaisutaidon kurssilla riitti vipinää. Vierailevan opettajan johdolla kokeiltiin mm. klovneriaa. Historianluokka näyttää harvoin tällaiselta vaatevarastolta...

Maailma mediassa -kurssilla tutustuttiin maailman tapahtumiin lukemalla sanomalehtiä ja verkkolehtiä. Uutisaiheet tilastoitiin maanosittain ja aihepiireittäin.

Uuden opettajan haastattelu

2009-11-25T10:32:00.003+02:00

Syksyllä lukiossamme aloitti uusi historian ja yhteiskuntaopin opettaja, Johanna. Hän vastasi muutamiin kysymyksiin lehteämme varten.

Kuka olet?

Johanna Ahonen, 32-vuotias historianopettaja Turusta.

Mitä aineita opetat?

Ensisijaisesti historiaa ja yhteiskuntaoppia, mutta myös opoa sekä äidinkieltä ja kirjallisuutta.

Mikä on suosikkitelevisiosarjasi?

Niitä on monia, mutta Doctor Who ja Torchwood ovat tämän hetken suosikkejani.

Mikä on lempivuodenaikasi?

Kyllä se taitaa olla kevät.

Mitä harrastat?

Käyn kuntosalilla pacessa ja pilateksessa aina kun ehdin (eli en hirmu usein), luen paljon, katselen elokuvia ja vietän aikaa ystävieni kanssa.

Oletko ollut opettajana jossain muualla ennen kuin tulit Laitilan lukioon?

Viimeiset neljä vuotta olen ollut töissä Nousiaisissa, Henrikin koulussa ja Nousiaisten lukiossa.

Millaiseksi kuvittelit Laitilan lukion ennen kuin tulit tänne?

Ajattelin, että Laitilan lukio on varmasti melko samanlainen kuin Nousiaistenkin lukio. Pienehkö maalaislukio, jossa on mukava henki ja ihmiset tuntevat toisensa.

Millainen oli ensivaikutelmasi Laitilan lukiosta?

Ennakko-odotusten mukainen. Oppilaat ovat mukavia.

Miten olet sopeutunut tänne?

Oikein hyvin. Työt ovat alkaneet sujua, kun on oppinut tuntemaan paikkoja ja vähän ihmisiäkin!

Oliko Laitila sinulle ennestään tuttu paikka?

Ei kovinkaan tuttu. Joskus nuorempana, kun asuin vielä Nousiaisissa, kävin täällä joskus kangaskaupassa. Myöhemmin olen lähinnä ajanut tuosta risteyksestä vasemmalle, kun olen ollut matkalla Uuteenkaupunkiin esimerkiksi tanssiharjoituksiin. Laitila on ollut vähän sellainen läpikulkupaikka. Mutta nyt löydän jo kaupungintalon, ABC:n ja paikallisen kiinalaisen ravintolankin! :)

Mitä pidät muista opettajista?

He ovat mukavaa ja värikästä väkeä. He ovat neuvoneet ja auttaneet minua syksyn aikana paljon, kun en vielä tunne kaikkia koulun perinteitä ja tapoja.

Haastattelun teki Santeri L.

Lukion luovat ja valinnaiset aineet

2009-11-24T12:06:00.002+02:00

Onko lukio täynnä pelkkiä reaaliaineita? Ei onneksi. Laitilan lukiosta löytyy luovia aineita, jotka ovat helpotus rankkoihin reaaliaineisiin. Pakollisena on yksi kurssi kuvaamataitoa ja yksi kurssi musiikkia, joiden lisäksi täytyy vielä valita joko musiikista tai kuvaamataidosta toinen kurssi. Kuvaamataidosta ja musiikista on myös mahdollisuus suorittaa lukiodiplomi. Jos olet todella kiinnostunut jommastakummasta aineesta, kannattaa diplomia harkita.

Musiikki ja kuvaamataito ovat kaikille tuttuja luovia aineita jo peruskoulusta, mutta entäs kaikki täysin valinnaiset, erikoisemmat aineet? Miltä kuulostaisivat esimerkiksi ATK:n ohjelmointikurssi tai latina? Muitakin aineita löytyy, valittavana on myös esimerkiksi espanjaa ja venäjää.

Ohjelmointi

ATK on lukiossa täysin valinnainen aine. Jo peruskoulussa voi ottaa valinnaiseksi aineeksi tavallisen hyötyohjelma-kurssin tai ohjelmoinnin. ATK-taidoista tulee olemaan hyötyä tulevaisuudessa, koska monessa ammatissa työskennellään tietokoneen kanssa.

Opettajat pelottelevat sanomalla ohjelmoinnin olevan vaikeaa, ainakin peruskoulussa minulle sanottiin näin. Sanottiin, että ohjelmoinnissa tarvitaan paljon englannin kieltä ja matematiikkaa. Tavallisesta ohjelmoinnin kurssista kyllä pääsee läpi ihan normaaleilla taidoilla (ainakin peruskoulussa), joskus kyllä voi olla hankalaakin. Ohjelmoinnin ohjelmana käytetään nyt Lazarus- nimistä ohjelmaa, peruskoulussa oli käytössä Delphi- ohjelma, mutta uusien koneiden myötä sielläkin käyttöön tuli Lazarus.

Tässä on esimerkki yksinkertaisesta ohjelmasta:

procedure TForm1.Button1Click(Sender: TObject);

begin

label1.caption := ' tervetuloa ' ;

tulostus.caption := 'kiitos ' ;

end;

procedure TForm1.Button2Click(Sender: TObject);

begin

label1.caption := ' ' ;

tulostus.caption := ' ' ;

button1.caption := ' paina uudelleen ' ;

end;

(Tässä ohjelmassa on siis kaksi nappia, kun toista painaa ilmestyy teksti ”tervetuloa, kiitos”. Kun painat toisesta napista, teksti katoaa. Painamalla taas ensimmäistä nappia teksti ilmestyy uudelleen. )

Itselläni oli peruskoulussa molemmat valinnaiset ATK:n tunnit ja pidin molemmista. Ajatuksena on ottaa kaikki mahdolliset ATK-kurssit, joita on vielä lukiossakin. Suosittelen ATK:ta myös teille, jotka olette siitä edes vähän kiinnostuneita. ATK:n, varsinkin ohjelmoinnin, tunneille tarvitaan lisää oppilaita. Ohjelmoinnin opettajana toimii Vesa Ala-Äijälä.

Latina

Asko Timonen opettaa Laitilan lukion latinan lyhytkurssia, joka järjestetään kahdessa erässä, ensimmäisen ja toisen jakson aikana.

Latina ei varmasti ole kaikille paras vaihtoehto, ja meidän kuuden opiskelijan porukkamme onkin kutistunut neljään, joskin toisessa tapauksessa aikataulut muodostuivat riesaksi. Itse valitsin kurssin mielenkiinnon takia, enkä ole katunut päätöstäni yhtään. Aloitimme tervehdysten ja hyvästelyitten opettelulla ja kirjoitimme jonkin verran latinan historiasta, ja nyt taivuttelemme substantiiveja ja adjektiiveja. Suosittelen latinaa kaikille lämpimästi, se voi ehkä kuulostaa oudolta, mutta se on helppoa, ainakin minusta.

Salve = Tervehdys Vale = Hyvästi

Gratia = Kiitos Iter optimun! = Hyvää matkaa!

Musiikki

Juha Grönlund on tuttu kaikille yläasteen puolelta, ja hän opettaa musiikkia myös meille lukiolaisille. Musiikki tuo helpotusta rankkojen reaaliaineiden rinnalle. Teoriaa on vähän, mutta laulamista ja soittamista sitäkin enemmän. Musiikki ja minä -kurssissa keskitytään enemmän kitaran soittoon sekä käsitellään Mozartin tai Beethovenin historiaa.

Lukiossa musiikkia on yksi pakollinen kurssi, mutta jos ottaa vain yhden kuvaamataidon kurssin, on otettava lisäksi vielä yksi musiikinkurssi.

Kuvaamataito

Luovuutta, sitähän se kysyy. Joillekin kuvaamataito voi olla piinaavaa tuskaa, toisille taas lempiaine. Mutta kyllä kuvaamataitokin on tärkeää.

Kuvaamataito on todellakin tilaisuus näyttää luovat taidot. Ensimmäisen kurssin nimi on ”Minä, kuva ja kulttuuri”, mikä sopii mielestäni todella hyvin ensimmäisen kurssin nimeksi. Pakollisella kurssilla kuvaamataidosta ei ehkä saa irti kaikkea sitä, minkä saa valinnaisella kurssilla. Kuvaamataidon tunnille kannattaa tulla, vaikka vain sen takia, että haluaa jotain luku-urakkaa helpottavia aineita jaksoihin. Kuvaamataidon opettajana toimii yläasteelta tuttu Jari Nordman.

Tekstin kirjoitti: Christa J.

Mitä Laitilan lukiossa oikein opiskellaan? Infoa yseille!

2009-11-24T11:56:00.000+02:00

Lukiomme on aivan tavallinen yleislukio, jossa opiskellaan samoja aineita kuin missä tahansa suomalaisessa lukiossa. Melkein kaikki aineet ovat myös samoja, joita yläkoulun puolellakin opiskellaan - sinulle, yhdeksäsluokkalainen, uusia aineita ovat lähinnä psykologia ja filosofia. Mutta kuten näistä seuraavista esittelyistä huomaat, ei lukio sen kummallisempi paikka ole kuin peruskoulukaan. Ainakaan ainevalikoimansa puolesta.

Äidinkieli ja vieraat kielet

Äidinkielen taidot ovat kaiken opiskelun, yleissivistyksen ja yhteiskunnassa toimimisen perusta. Äidinkieli on kirjoittamista, lukemista, puhumista ja ajattelemista – todellista elämän perussisältöä. Kansainvälistyvässä maailmassa oman kulttuurin ja kielen osaaminen on arvokasta pääomaa, joka auttaa myös ymmärtämään muita kulttuureja ja antaa välineet vieraidenkin kielien opiskeluun. Lukiossamme on mahdollista opiskella yhteensä yli kymmenen kurssia äidinkieltä. Voit myös suorittaa valtakunnallisen puheviestinnän päättökokeen. Viestinnän kurssilla puolestaan tehdään koulun omaa lehteä.

Vieraiden kielien opiskeleminen on hauskaa ja hyödyllistä. Työelämä ja vapaa-aikakin kansainvälistyvät, joten kielitaito on välttämättömyys. Monipuolisella kielivalikoimalla varmistaa tulevaisuuden menestyksen. Pitkien kielien syvempi osaaminen antaa hyvät valmiudet työelämänkin palvelukseen, lyhyet kielet puolestaan voivat auttaa vaikka lomamatkalla. Kielitaitoinen pärjää aina!

Laitilan lukiossa on mahdollista opiskella englannin ja ruotsin lisäksi ranskaa, saksaa, venäjää sekä tutustumiskurssien verran espanjaa ja latinaa. Ranskan ja saksan opiskeluihin voi myös sisältyä opintomatka Pariisiin tai Berliiniin – ja venäjänopiskelijat voivat päästä tutustumaan Pietariin.

Matemaattis-luonnontieteelliset aineet

Laitilan lukio tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet opiskella matematiikkaa ja luonnontieteellisiä aineita. Pakollisten kurssien lisäksi niin matematiikassa, fysiikassa, kemiassa kuin maantiedossa ja biologiassakin on tarjolla runsaasti syventäviä ja soveltavia kursseja. Myös käytännön työkursseja on mahdollista valita opinto-ohjelmaan. Luonnontieteiden opiskelu antaa hyvät lähtökohdat monelle tulevaisuuden uravaihtoehdolle, kuten teknillistieteellisille aloille ja vaikkapa lääketieteelliseen.

Kulttuuriaineet

Monipuolinen kulttuurintuntemus on osa lukiokoulutuksen tarjoamaa yleissivistystä. Lukiomme kurssitarjonta antaa jokaiselle opiskelijalle mahdollisuuden perehtyä syvällisesti ihmisten käyttäytymiseen, menneisyyteen ja yhteiskunnan erilaisiin ilmiöihin uskonnoista talouselämään.

Historiankursseilla huomataan, että historia on elämää ja elämä historiaa. Nykyhetken ymmärtäminen vaatii menneisyyden ymmärtämistä ja tulevaisuuden ennakoiminenkin perustuu historiasta opittuihin tietoihin. Historia ei kuitenkaan ole menneisyyteen jäänyt pölyinen oppiaine, vaan sitä opiskellaan koulussamme monipuolisesti ja modernein menetelmin.

Yhteiskuntaoppi puolestaan on aine, jonka perussisällöt ovat kaikkien suomalaisten arkielämää. Vaikuttaminen, yhteiskunnan eri ilmiöt ja toimijat, talouselämä, yrittäjyys, oikeusjärjestelmä ja Euroopan unioni tulevat tutuiksi monipuolisilla kursseilla. Näistä opinnoista on taatusti hyötyä lukion jälkeenkin!

Uskonnonopinnoista saa tietoa omasta ja vieraista kulttuureista. Nykymaailmassa on erityisen tärkeää olla tietoinen monista ajattelutavoista.

Psykologiaa opiskelemalla voi kehittää puolestaan paitsi itseään myös ymmärrystään ihmisen toiminnasta yleensä. Kurssien aiheet tarjoavat mahdollisuuden soveltaa opittuja asioita opiskelijan omaan elämään – psykologiasta voi olla hyötyä omien opiskelutapojen kehittämisessä.

Lukion filosofian kursseilla opiskelija voi avartaa käsityksiään esimerkiksi todellisuuden luonteesta, tiedon perusteista ja arvokysymyksistä. Pakollinen kurssi tarjoaa yleissivistävät tiedot filosofian historiasta sekä nykysuuntauksista ja muilla kursseilla perehdytään etiikkaan, tietoteorioihin, yhteiskuntafilosofiaan ja estetiikkaan.

Taito- ja taideaineet

Taito- ja taideaineissa on mahdollista suorittaa ylioppilaskoetta vastaava diplomikurssi, josta voi olla apua jatko-opintoihin hakeuduttaessa.

Kuvataide pyrkii kehittämään opiskelijan ymmärrystä visuaalisista ilmiöistä ja kuvallisista kulttuureista. Opetuksessa tutustutaan monipuolisiin työtapoihin ja materiaaleihin. Itseilmaisu, mielikuvitus ja luovuus vahvistuvat samalla, kun kursseilla opitaan tuntemaan taidetta, mediaa ja arkkitehtuuria.

Lukion musiikin kurssien tavoitteena on oman musiikkisuhteen syventäminen, vahvistaminen ja rikastaminen. Oman ilmaisun ja keksinnän kehittäminen sekä vuorovaikutustaitojen kehittäminen ryhmässä musisoitaessa ovat keskeisiä tavoitteita. Omakohtainen musiikin tuottaminen sekä kuuntelu ovat keskeisellä sijalla. Omasta musiikkikulttuurista käsin kehitetään musiikin tuntemusta siten, että tärkeimmät musiikin lajit ja keskeiset musiikkikulttuurit tulevat tutuiksi.

Terveellisen ja aktiivisen elämäntavan oppiminen on lukion liikunnankurssien tavoite. Hyvän kunnon merkitys niin fyysiselle kuin henkiselle ja sosiaalisellekin hyvinvoinnille on suuri ja lukiomme tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikkumiselle. Uimahalli, jäähalli, jalkapallo- ja pesäpallokentät, yleisurheilukenttä, kuntosali ja pururata ovat kurssilaisten käytössä vuodenaikojen mukaan. Myös vanhojentanssit kuuluvat liikunnanopetukseen. Kurssit kannustavat omaehtoiseen harrastamiseen ja vahvistavat opiskelijoiden itsetuntoa sekä sosiaalisia taitoja. Myös terveystiedon kursseilla opitaan tietoja, jotka tukevat opiskelijan suuntautumista terveelliseen elämään.

Erikoisviikoilla on ollut myös mahdollisuus valita kotitalouden kursseja, jotka tutustuttavat ruoka- ja tapakulttuurin kiemuroihin.

Kirjoitti: opo-Johanna

Koeviikko - lukiolaisen painajainen?

2009-11-24T11:50:00.000+02:00

Koeviikko on aina lukiolaiselle vaikeaa aikaa. Kokeita kokeiden perään. Usein koeviikolla on kuitenkin jokin keventäväkin aine, kuten musiikki, mikä helpottaa huomattavasti luku-urakkaa. Joillakin voi olla koeviikolla vain muutama kirjallinen koe, sillä koeviikon vaikeus riippuu siitä, millaisia kurssivalintoja on tehnyt. Liian usein koeviikkoa pidetään melkeinpä mahdottomana, mutta tosiasiassa koeviikko ei ole mitenkään mahdoton, kun vain muistaa opiskella ahkerasti. Seuraavassa on muutamia vinkkejä, joiden avulla koeviikosta selviää:

- Kuuntele tunnilla tarkasti, aina jää jotain hyödyllistä mieleen.

- Tee alleviivaukset ja vihkomuistiinpanot, ne auttavat varmasti.

- Lue aina läksyksi annetut sivut huolella, siten koeviikkoon lukeminen on helpompaa.

- Tee tehtävät huolella.

- Älä mieti kuinka monta kertaa olet lukenut kirjan, vaan lue kokeeseen kerran tai kaksi ajatuksella.

- Älä ”pänttää” asioita ulkoa vaan lue tekstit siten, että ymmärrät niiden sisällön.

- Muista myös rentoutua välillä, tee jotain piristävää.

- Jos lukeminen tuntuu vaikealta eikä mitään tunnu jäävän mieleen, silloin kannattaa mennä ulos tekemään jotain mukavaa ja jatkaa lukemista vasta sen jälkeen. Lukeminen ei kannata, jos ei lue ajatuksella eikä mitään jää mieleen.

- Älä jätä lukemista viimeiseen iltaan.

- Älä ota liikaa painetta koeviikosta, selviät siitä kyllä!

Vinkkejä antoi: Santeri L.

Oppimisen motiivit

2009-11-24T11:37:00.000+02:00

Lähes päivittäin pitäisi lukiolaisten jaksaa opiskella tehokkaasti ja ahkerasti. Lisäksi tietoa tulisi myös jonkin verran jäädä päähän, eli oppiminen olisi suotavaa. Uusien asioiden omaksuminen ei kuitenkaan aina ole itsestäänselvyys, varsinkaan jos oppiminen ei tunnu mielekkäältä, eikä motivaatiota löydy.

Oppimista tapahtuu parhaiten silloin, kun se on mielekästä ja niin sanotusti vapaaehtoista. Myös opittavan aiheen tulisi olla mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Tällöin uuden omaksuminen ei tunnu ”pakkopullalta” vaan helpolta ja innostavalta. Lähes kaikki vapaa-ajallamme opittu onkin tällä tavoin, omasta tiedonhalustamme ja uteliaisuudestamme, alkunsa saavaa oppimista. Näin opitut asiat koskettavat melkein aina meitä jollakin tavalla jääden siten helposti muistiimme.

Aina ei ole realistista ajatella kaiken oppimisen ja opittavan olevan itseään kiinnostavaa ja motivoivaa. Näin saattaa olla toisinaan koulussa ja lukiossakin. On kuitenkin muistettava, ettei huonoja aiheita ole, useimmiten on vain vääränlaisia näkökulmia ja asenteita. Yleensä suurin haaste onkin saada opiskeluun samaa intoa, jota koemme esimerkiksi tietokonepelejä pelatessamme. Nimittäin minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!

Omia motiiveja sekä jaksamista parantamalla saavuttaa helposti oppimisen suhteen asetetut kriteerit ja suunnitelmat. Motivaatio koostuu monesta eri tekijästä ja siksi sen ylläpitämiseksi tai kiinnostuksen herättämiseksi on monia keinoja, jotka eivät vaadi paljon vaivaa. Helpointa on aloittaa tarkastelemalla oppimisen kokonaisuutta: Mihin oppimisella pyritään? Miksi? Mitä hyötyä oppimisesta ja opiskelusta on?

Tiedostettaessa opiskelun tavoitteet ja merkitykset voidaan asettaa omia lähtökohtia ja päämääriä, jotka halutaan saavuttaa. Suuripiirteiset tavoitteet ovat yhtä hyviä kuin kaikki muutkin.

Erilaiset kannustimet eli niin kutsutut porkkanat ovat erinomaisia laiskemmillekin henkilöille. Porkkanat voivat olla niin konkreettisia kuin abstraktejakin. Jokainen voi keksiä itselleen sopivan ”houkuttimen”, jolla palkita itsensä jonkin asian oppimisen jälkeen. Tiivistetysti: Haasta itsesi oppimaan, ja opittuasi palkitse itsesi!

Historiakin itsessään jo kertoo meille opiskelun ja sitä kautta tapahtuvan oppimisen tärkeydestä. Oppiminen nimittäin on taannut - ja takaa yhä - yhteiskuntamme tiedon, taidon ja kulttuurin siirtymisen sukupolvelta toiselle. Merkittävässä roolissa ovat tietysti olleet puhe- ja kirjoitustaito, mutta ilman niiden ymmärtämistä ja tulkitsemista eli oppimista ei maailmamme olisi kehittynyt eteenpäin nykyiseen muotoonsa!

Oppiminen on kyky, josta ihmisten ei ole syytä luopua!

Tekstin kirjoitti: Jarmo U.

Syksyn juttusatoa on korjattu

2009-11-24T11:23:00.001+02:00

Syyssateet ropisevat ikkunaan, possuflunssaksi lempinimetty H1N1-virus kaataa väkeä myös koulumaailmassa petipotilaiksi - on selvästi marraskuu. Pimeys ja syksyn synkeys on tänä vuonna taas oikein voimissaan täällä lounaisessa Suomessa, eikä voi kuin toivoa, että kohta jo saataisiin lunta valaisemaan niin maisemaa kuin mielialojakin.

Lukiolaisilla on edessään kouluvuoden toinen koeviikko, jonka jälkeen on vain lyhyt rutistus koulutyötä jäljellä ennen kuin joululoma kutsuu. Nyt onkin sopiva hetki tarkastella mennyttä syksyä ja Laitilan lukion viestinnänkurssilaisten avustuksella se onnistuu varsin kätevästi. He ovat kirjoittaneeet juttuja erikoisviikosta ja opiskelemisen arjesta sekä yrittäneet koulun pikkuruisella kameralla saada juttujen oheen myös joitakin valokuviakin. Tulokset ovat nähtävissä tuossa yläpuolella. Siinä mielessä hieman hassu tämä formaatti tällaisen "pääkirjoituksen" kannalta on, että uudet merkinnät tulevat aina entisten yläpuolelle. Ehkäpä siihenkin kuitenkin tottuu.

Tervetuloa siis lueskelemaan Laitilan lukion lehden sähköistä versiota. Kirjoituksiin voi jättää kommentteja, mutta muistathan olla fiksu. Kyseessä on lukion toiminta ja kirjoituksia seuraavat niin opettajat kuin vanhemmatkin oppilaiden lisäksi, joten järjenkäyttö on sallittua ja suotavaa. Kommentit myös tarkastetaan ennen julkaisemista.

Jos taas haluat kirjoittaa lehteen kommentteja laajempiakin juttuja, tule juttelemaan Johannan kanssa. Kirjoittajia ei koskaan ole tarpeeksi - ja palkkionahan on puolesta kahteen viestinnänkurssia!

Oikein mahtavaa tsemppiä kakkosjakson loppuun ja kolmosen alkuun - jos oikein ahdistaa, ota kuppi kuumaa glögiä ja nakerra joulupiparia. Kyllä se lomakin sieltä kohta tulee.

Toimituksen puolesta,
Johanna

Laitilan lukion lehden verkkoversio!

2009-11-03T14:01:00.000+02:00

Tervetuloa lukemaan Laitilan lukion lehteä sähköisesti! Jätämme paperikopiot historiaan ja siirrymme blogipohjaiseen lehdentekoon - toivottavasti tämä onnistuu!

Syksyn ensimmäiset jutut julkaistaan lähiviikkoina ja ne käsittelevät mm. erikoisviikon ja retkipäivän kokemuksia sekä lukioarkea hieman yleisemmällä tasolla.

Stay tuned, Laitilasta kajahtaa kohta.

t. toimituksen puolesta viestinnänkurssin vetäjä Johanna